Kuvakarju-arvostelu: Oddity – Sokea kauhu (Oddity, 2023)

Oddity – Sokea kauhu Oddity, 2024 Ohjannut ja kirjoittanut: Damian McCarthy

Viime aikoina en ole saanut juurikaan arvosteluja tehtyjä, johtuen yleisestä väsymyksestä ja mm. työkokeilun aiheuttamasta kiireestä. Tämänkin elokuvan näin pressinäytöksessä jo monta viikkoa sitten, enkä ole varma pyöriikö se enää Suomen elokuvateattereissa. Jääräpäisyys estää kuitenkin jättämättä sitä kokonaan arvostelematta. Teen siis parhaani välittääkseni kokemukseni ohjaaja-kirjoittaja Damian McCarthyn Oddity – Sokea kauhu -elokuvasta. Kyseessä oli kuitenkin kelpo kauhusta.

Elokuvan tarina alkaa kun Dani Odello-Timmis (Carolyn Bracken) saa surmansa ollessaan kunnostamassa hänen ja hänen aviomiehensä, psykiatri Ted Timmisin (Gwilym Lee) ostamaa suurta kartanoa. Syylliseksi todetaan tohtori Timmisin aiemmin vapaalle päästämä potilas Olin Boole (Tadhg Murphy), joka väitti tulleensa auttamaan Dania. Vuotta myöhemmin Olin Boole on kuollut psykiatrisessa sairaalassa ja Ted menee tapaamaan Danin kaksoissiskoa Darcya (myös Carolyn Bracken). Taikakaluja myyvän kaupan omistava sokea selvännäkijä Darcy oli nimittäin pyytänyt Tediä tuomaan edesmenneen Olinin lasisilmän tutkittavaksi. Muutama päivä myöhemmin selvännäkijä saapuu kartanolle tapaamaan Tediä ja tämän uutta naisystävää Yanaa (Caroline Menton). Tunnelma on todella kireä ja muuttuu entistä omituisemmaksi kun Darcy antaa uudelle parille lahjaksi omituisen puisen miehen ja päättää jäädä yöksi taloon. Tedin poistuessa yöksi töihin alkaa kartanossa tapahtua kummia.

Damian McCarthy on onnistunut rakentamaan todella tunnelmallisen kummitustarinan. Elokuva alkoi rakentaa painostavaa jännitystä heti ensisekunneillaan Colm Hoganin kuvauksen ja Richard G. Mitchellin musiikin avulla. Tapahtumapaikkana toimivasta vanhasta kartanosta otetaan ilo irti synkkien käytävien ja katalan salaluukun avulla. Katsoja on hetkessä sisällä tarinassa. Käsikirjoitus tekee nopeasti dialogin kautta selväksi hahmojen lähtötilanteen pitäen katsojan mukanaan koko ajan, pitäen kuitenkin mysteerin todellisuudet hienosti piilossa. Elokuva herättää uteliaisuuden, mutta totuus onnistuu pysymään visusti piilossa koko tarinan ajan, mikä takaa parhaan mahdollisen jännityksen.

Tietyt asiat herättävät minussa saman tien kuitenkin myös epäilyjä. Elokuvan alussa tavataan mielenterveysongelmista kärsinyt Olin Boole, joka myös pian nimetään murhaajaksi. Hahmolle annettu keltainen lasisilmä ja ränsistynyt ulkonäkö entisestään herättävät katsojan ennakkoluuloja mitä tulee median tapaan kuvata mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä. Kauhugenre on ennenkin syyllistynyt näiden ihmisten demonisointiin, eikä mielestäni sellaisia tarvita yhtään lisää tähän maailmaan.

Tätä seuraa sitten visiitti taikakauppaan ja selvännäkijä-Darcyn esittely. Olen muissakin arvosteluissani varmasti maininnut, että en erityisemmin pidä tällaisesta huuhaasta tai sen esittämisestä positiivisessa tai todellisessa valossa. Todellisessa elämässä itseään meedioiksi nimittävät ihmiset kuitenkin ovat lähinnä huijareita, jotka nyhtävät rahaa herkässä tilassa olevilta ihmisiltä ja pahimmillaan ajavat näitä syvemmälle erilaisiin huijauksiin. Damian McCarthy on kuitenkin elokuvantekijänä onneksi minua hienovaraisempi ajattelija ja ymmärtää esimerkiksi sen, miksi monet naiset saattavat hakea vaihtoehtoiseista uskomuksista turvaa itselleen.

On todella vaikea puhua syvemmin “Sokean kauhun” merkityksestä ja sanomatta spoilaamatta sen lopun yksityiskohtia. Yritän parhaani, mutta jos haluat nähdä elokuvan sokkona, kannattaa ehkä jättää arvosteluni tältä erää tähän ja palata elokuvan nähtyäsi.

McCarthy on oivaltanut hienosti ongelmat mitä patriarkian alaisuudessa eläminen on tuottanut mielenterveysongelmista kärsiville ihmisille, sekä kaikille naisille. Molempia pidetään ennemmin hulluina ja vainoharhaisina, kuin oikeasti vaarassa olevina. Nämä epäilykset ovat niin syvällä koko yhteiskunnassa, että näihin viiteryhmiin kuuluvat henkilöt ovat itsekin usein sisäistäneet seksistisiä ja ableistisia ajatusmalleja. Kun he sanovat jonkin olevan vialla tai jonkun satuttaneen heitä, se kuitataan pelkkänä liioiteltuna hysteriana. Tämä luonnollisesti saa ihmiset sitten etsimään normaalista poikkeavaa apua itselleen. Näin ollen vaikka koenkin taikakauppojen ja selvänäkijöiden todellisina esittämisen hiukan pulmallisena ja ärsyttävänä, onnistuu McCarthy oikeuttamaan niiden käytön tarinassaan. Ne toimivat esimerkkinä siitä totuudesta, mitä vallassa olevat miehet eivät suostu kuulemaan.

Tämän myötä elokuva pääsee sitten käsiksi myös miehen häikäilemättömyyteen ja suorastaan säälittävään ahneuteen kiinni. Elokuvan todellinen konna kuvaa hienosti sitä miten pitkälle miehet ovat valmiina menemään tehdäkseen elämästään hitusen helpompaa. Vahvana ja loogisena itseään pitävät ukot ovat todellisuudessa täysin himojensa ohjaamia ja he tekevät mitä tahansa, etteivät joudu kohtaamaan heikkouksiaan tai edes sivuamaan hankalia aiheita. Miehelle on helpompi tehdä kammottavia rikoksia, kuin käydä oikeita, avoimia keskusteluja aikuisten kesken.

McCarthyn elokuva on kyyninen ja julma. Hänen maailmassaan patriarkia on koko maailman valloittanut voima, joka ei anna kenellekään rauhaa. Elokuvan loppu on tyydyttävä, mutta onnelliseksi sitä ei kukaan voi sanoa. Ainoa toivon pilkahdus minkä McCarthy maailmassaan näkee on Hammurabin lakien armottomuudessa. 

Oddity – Sokea kauhu on mainio kauhuelokuva, jolla on mielensä päällä paljon premissiään isompia asioita. Se on kuitenkin hienosti sidottu tiukkaan pakettiin, joka pitää fokuksensa tarkasti tavoitteissaan. Ohjaaja-kirjoittaja Damian McCarthy taistelee katsojan ja kauhugenren ennakkoluuloja ja trooppeja vastaan valjastamalla ne sanomansa aseiksi. Ja kun tekninenkin puoli on hänen ja hänen kollegoidensa hallussa on tuloksena todella tyydyttävä jännäri.

Mitä sinä pidit tästä elokuvasta? Onko Damian McCarthyn muu tuotanto tuttua? Entä mitkä ovat suosikkielokuviasi, mitä tulee kummituksiin? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!