Kuvakarju-arvostelu: Peacemaker – jakso 2x03 (sisältää SPOILEREITA)
Kiirettä pitää elämässä ja sen takia arvosteluni ovat pahasti jäljessä. Näitä Peacemaker-arvosteluja olen kuitenkin sen verran priorisoinut, että pyrin julkaisemaan nämä aina ennen seuraavan jakson julkaisua. Siitäkin huolimatta kirjoitan tätä vasta tiistaina, viidentenä päivänä toisen kauden kolmannen jakson julkaisusta. Jakson kuitenkin tottakai katsoin heti perjantaiaamuna, sillä kirjoittaja James Gunn on ollut jälleen aivan liekeissä tätä upeaa sarjaa jatkaessaan. Edellinen jakso oli kenties vuoden hauskin tv-episodi ja nyt tämä kolmas jälleen jatkoi kiehtovaa sukellusta Chris Smithin (John Cena) kummallisen kieroon maailmaan.
Jakson tarina alkaa takaumalla kolmen vuoden taakse. Harcourt (Jennifer Holland) on sängyssä ystävänsä Rick Flang juniorin (Joel Kinnaman) kanssa, vain muutama tunti ennen kuin tämä lähti suorittamaan tehtäväänsä Corto Maltesessa, jossa hän myös lopulta päätyi kuolemaan. Tarinan palatessa nykyhetkeen, on Chris Smith toisessa ulottuvuudessa. Siellä hän päätyy ihastelemaan maailmaa, jossa hänen isoveljensä Keith (David Denman) ja isänsä Auggie (Robert Patrick) ovat elossa ja vieläpä rakastettuja supersankareita Peacemakerin ohella. Chris päätyy tapaamaan paikallisen version Harcourtista ja kylvämään siemeniä mahdollista romanssia varten. Samaan aikaan Chrisin omassa universumissa Adebayo (Danielle Brooks) on vakuuttunut siitä, että Harcourtilla saattaa hyvinkin olla tunteita Chrisiä kohtaan. Economos (Steve Agee) taas joutuu hyökkäämään Chrisin kotiin A.R.G.U.S.-joukkojen kanssa. Vielä inhottavamman tilanteesta tekee se, että Economosin pariksi on värvätty hänen entinen vihollisensa Rip Jagger alias Judomaster (Nhut Le).
En jostain syystä osannut odottaa, että Joel Kinnamanin esittämä Rick Flag junior näyttäytyisi tässä sarjassa, vaikka toki multiversumi sen mahdollistaakin. Vielä vähemmän odotin sitä, että sarjassa olisi takauma, joka toisi lisää syvyyttä tähän hahmoon. Se että hän muutama tunti ennen The Suicide Squad -elokuvan tapahtumia makasi Harcourtin kanssa tekee molemmista hahmoista entistä monimutkaisempia. Dialogi nimittäin avaa näiden olleen vain ystäviä, jotka silloin tällöin harrastivat seksiä. Harcourt myös implikoi heidän olevan toistensa ainoast ystävät, mikä saa edesmenneen Rickin kuoleman tuntumaan entistäkin surullisemmalta. Harcourt on sentään löytänyt uutta seuraa Peacemaker-sarjan myötä.
Myös se että Rick Flag petti naisystäväänsä Harcourtin kanssa, tekee hahmosta mielenkiintoisemman. The Suicide Squad jätti itselleni hahmosta varsin hyvän kuvan sotilaana ja miehenä, eikä sanat mitä hänestä on sittemmin Peacemaker ja Creature Commandos -sarjoissa sanottu ole myöskään tätä kuvaa rikkoneet. Se että hän kuitenkin parisuhteestaan huolimatta makasi ystävänsä kanssa kertoo tämänkin olleen kuitenkin James Gunnin maailmaan sopivan monimutkainen ja viallinen ihminen. Se ei tee hänen kuolemastaan vähemmän traagista, mutta saa pohtimaan sitä miten monimutkaisia olentoja ihmiset ovatkaan.
Rick Flagin naisystävän mainitseminen on myös sen vuoksi merkittävää, että tämän sanotaan olleen June niminen noita. Tämä on viittaus David Ayerin Suicide Squad -elokuvaan, jonka löyhä jatko-osa Gunnin The Suicide Squad on. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Ayerin elokuva olisi nyt osa DC Universumin kaanonia, vaan että jotain samankaltaista tapahtui myös tässä maailmassa. Mielenkiintoinen kysymys on kuitenkin se, että oliko tämä Gunnilta vain kiva hatunnosto kollegalleen vai mahdollinen vihjaus tulevasta. Dialogi implikoi, että June on suuttuessaan niin vaarallinen, että Rick Flag epäröi suhteen katkaisemista tämän vuoksi. Mikäli tälläinen ihminen saa tietää Peacemakerin surmanneen hänen miesystävänsä, voi seuraukset olla melko hurjat. En oikeastaan ihmettelisi jos Rick Flag senior kertoisi Junelle poikansa tappajan henkilöllisyyden usuttaakseen tämän kostamaan menetyksen.
Joel Kinnaman pääsee leikkimään hahmollaan vielä enemmän kun Chris Smith kohtaa Flagin variantin toisessa ulottuvuudessa. Tässä maailmassa Flag on päätynyt parisuhteeseen Harcourtin kanssa, tämän erottua paikallisesta versiosta Chrisistä. Kinnaman irrottelee hahmolle annetulla mustasukkaisuudella antaamuksella antaen hahmonsa näyttää hölmömpää puoltaan. Toimistossa poukkoileva, epätoivoisesti naisystäväänsä ja tämän eksää vakoileva mies onnistutaan kuvaamaan nätisti huvittavan ja säälittävän epävarmana, minkäänlaisen myrkyllisen mustasukkaisuuden sijaan. En tiedä miten paljoa tätä Flagin varianttia tullaan näkemään, mutta ainakin näitä huvittavia hetkiä arvostin varsin paljon.
Chris Smithin seikkailusta toisessa universumissa otetaan paljon irti. James Gunn on kirjoittanut todella hauskalla tavalla sen miten hahmo yrittää kalastella tietoa perheensä varianteilta ja miten omalaatuisella tavalla tämä suhtautuu asemaansa kalana kuivalla maalla. Huumori onnistuu tuomaan John Cenan omaperäisen charmin klassiseen trooppiin erinomaisella tavalla. On myös erittäin huvittavaa ja hiukan pahaenteistä, kun Chris Smith jatkuvasti toteaa tämän olevan “paras. universumi. ikinä.”
Yllätyin positiivisesti siitä, miten kypsästi Chris tarinassa puhuu Harcourtin variantille. Pelkäsin epätoivoista ruinaamista ja epämiellyttävää naisen sänkyyn huijaamista. En kiellä etteikö Chris silti toimisi moraalittomasti esittäessään varianttiaan, mutta ainakaan kohtaus ei saman tien edennyt raiskaukseen. En tosin mitä se kertoo minusta, että edes ajattelin että tilanne saattaa siihen mennä. Gunn on joka tapauksessa onnistunut myös tässä jaksossa kirjoittamaan todella mielenkiintoista dialogia hahmojen välille. Keskustelusta tulee hienosti esiin se miten ongelmallinen tapaus tämän universumin Chris Smith on ollut. Kyseinen mies oli selvästi huumeaddikti ja jatkuvasti partneriaan pettänyt varsin epävakaa tapaus. Meidän Chrisimme ei kuitenkaan älyä jäädä pohtimaan mikä hänen varianttinsa ajoi moiseen tilanteeseen.
Moni netissä onkin jo ehtinyt mainita miten epäilyttävältä täydellinen maailma missä Chris vierailee vaikuttaakaan. Ei ole vielä annettu mitään takeita siitä, etteikö myös tämän maailman Auggie Smith olisi raivoava natsi vain koska hänen aliaksensa on valkoisen lohikäärmeen sijaan sininen. Myös se miten hämillään ja vaikuttunut paikallinen Harcourt on siitä, että Peacemaker vaarantaa itsensä muiden puolesta on epäilyttävää. Kenties juhlitut sankarit eivät olekaan niin sankarillisia kuin näiden kotoa löytyvät lehtileikkeet väittävät. Lisäksi kun ottaa huomioon sen, että tässä vaihtoehtoisessa maailmassa ei tunnu näkyvän ollenkaan rodullistettuja ihmisiä ja siellä riehuvat terroristit kutsuvat itseään “vapauden lapsiksi” implikoi että jokin on hyvin pahasti pielessä. Chris Smithin unelmien maailma saattaakin olla maailma, jossa valkoinen ylivalta on voittanut.
Sellainen tottakai tarjoaa hyvin mielenkiintoisia mahdollisuuksia tarinankerronnalle. Chris Smith on osoittanut olevansa hyvin herkkä uskomaan kaikenlaisia salaliittoja ja valheita. Hänen oma isänsä oli pesunkestävä natsi, joka yritti parhaansa mukaan kasvattaa myös pojastaan samanlaisen. Ja vaikka Chris ei selvästikään ole oppinut näitä hirveyksiä, en voi olla ajattelematta, etteikö hän olisi vielä jollain tasolla huijattavissa osaksi valkoisen ylivallan koneistoa. Lisäksi tarve hänet hyväksyvästä isoveljestä ja isästä voivat olla niin vahvoja, että hän saattaa heikolla hetkellä katsoa jopa näiden fasismin läpi sormiensa. Tässä on potentiaalia todella väkevälle ja traagiselle hahmonkaarelle. Chrisin on nyt aika oppia, että sen lisäksi että hänen on elettävä traumojensa kanssa, ei ole myöskään olemassa mitään vaihtoehtoista paikkaa, missä hän voisi saada kaiken haluamansa.
Muiden hahmojen tarina on vähän rajatumpi tällä viikolla. Näemme kuitenkin mielenkiintoisen keskustelun Adebayon ja Harcourtin välillä sarjan omassa universumissa. Adebayo on huomannut Harcourtin ja Chrisin välisen romanttisen ja seksuaalisen jännitteen, ja tajunnut Chrisin tunteiden olevan aitoja ja vilpittömiä. Harcourt tottakai viime jaksossa kuitenkin torjui Peacemakerin varsin kovin sanoin. Nyt selvinpäin Adebayo on osoittamassa ystävälleen, että ei tämäkään mikään erityisen tasapainoinen tapaus ole. Se että Peacemaker sattuu pukeutumaan oudosti ei tarkoita, että hän on automaattisesti merkittävästi hullumpi tapaus kahdesta. Joskin väitän että kyllä hän nyt silti on Harcourtia enemmän sekaisin. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö nämä kaksi voisi jakaa kokemuksiaan ja löytää vertaistukea toisistaan. Adebayo tuntuu tämän tajuavan ja kannustaa Harcourtia tekemään selväksi sen mitä oikeasti haluaa. Ja mikäli mitään romanttista tulevaisuutta ei ole tämän ja Chrisin välillä, tulisi se tehdä selväksi ilman minkäänlaista projisointia ja tarpeetonta solvaamista.
Samaan aikaan jakson alku on myös hyvä muistutus siitä, että Chris Smith tappoi Harcourtin ystävän. Vaikka hahmoista tulikin viime kaudella ystäviä, ei tälläistä asiaa noin vain unohdeta. Varsinkin kun viimeisinä hetkinä yhdessä Rick Flag vieläpä puhui Harcourtille kaksikon suhteen viemistä ystävien välisestä seksistä oikeaan parisuhteeseen. “Mitä jos…” on varmasti kysymys mikä kalvaa myös Harcourtia, eikä hän pysty näkemään Chris Smithin monimutkaista kokonaisuutta, ennen kuin on itse diilannut menetyksensä kanssa.
Economosin tarina pitää hahmon edelleen tukalassa paikassa, jossa hän pitääkseen työnsä joutuu käymään ystäväänsä vastaan. Hahmo kuvataan edelleen varsin surullisena tapauksena. Se miten helposti hän antaa periksi ylemmälle agentille on sekä hupaisaa, että raukkamaista. Economosin taidoille varmasti olisi kysyntää muuallakin kuin A.R.G.U.S:ssa, mutta tämä ei tunnu uskaltavan ottaa tätä loikkaa työttömyyden villiin maailmaan. Valintansa seurauksena hän joutuu kuuntelemaan kollegoidensa valitusta Peacemakerin kotkasta ja todistamaan kun nämä raahavat paikalle kotkia metsästävän Red St. Wild (Michael Rooker) -nimisen kummajaisen, sekä viime kaudella Peacemakerin tiimiä vaivanneen Judomasterin. Kumpikin osoittautuu heti Economosin kärsivällisyyttä koetteleviksi mulkuiksi. James Gunn selvästi nauttii hahmon kiusaamisesta, mikä myös katsojalle on totta puhuen huvittavaa seurattavaa. Nämä kaikki ääliöt yhdessä on erinomainen resepti järjettömälle menolle.
Peacemaker-sarjan toisen kauden kolmas jakso, Another Rick Up My Sleeve, on erinomainen tutkielma siitä kun epäonninen ja rikkinäinen hahmo pääsee katsomaan unelmiaan silmiin. James Gunn on jälleen luonut todella mielenkiintoista dialogia, jossa sekä tutustutaan syvemmin hahmojen tilanteeseen, että tarjotaan katsojille riemukkaita nauruja. Joel Kinnaman tekee ilahduttavan visiitin sarjaan, tuoden mukanaan myös aimo annoksen uusia monimutkaisia tunteita. En malta odottaa, että näen mitä seuraava jakso tuokaan mukanaan.
Mitä sinä pidit tästä jaksosta? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti