Kuvakarju-arvostelu: Peacemaker – jakso 2x04 (sisältää SPOILEREITA)
Aika kulkee eteenpäin ihan käsittämätöntä vauhtia. En voi uskoa, että olemme jo Peacemakerin toisen kauden puolessa välissä. Toki kahdeksanjaksoinen kausi on lyhyt verrattuna takavuosien 22-jaksoisiin sarjoihin, mutta silti. Viime viikot ovat hurahtaneet hetkessä. Sarja itsessään on jatkunut aivan erinomaisena. Toisen jakson hulvattomuuteen ja ensimmäisen jakson melankoliaan ei ehkä ihan olla päästy, mutta kyllä Need I Say Door oli jälleen aivan fantastista seurattavaa ja jätti heti himoitsemaan jatkoa.
Tarinassa näytetään ensin ote menneisyydestä, jossa Auggie Smith (Robert Patrick) löysi lastensa kanssa toiseen ulottuvuuteen vievän portaalin metsästä. Nykyaikana portaalista on tottakai tullut osa Peacemakerin (John Cena) arkea. Saapuessaan kotiin toisesta ulottuvuudesta hän saa Economosilta (Steve Agee) varoituksen lähestyvistä A.R.G.U.S.-joukoista. Chris soittaa Adebayon (Danielle Brooks) itselleen kuskiksi ja Vigilanten (Freddie Stroma) paikalle tueksi. Red St. Wild (Michael Rooker) yrittää saada Eagly-kotkan (Dee Bradley Baker) hengiltä, samalla kun Judomaster (Nhut Le) hyökkää Peacemakerin kimppuun. Toisaalla Rick Flag sr. (Frank Grillo) menee tapaamaan Harcourtia (Jennifer Holland) kääntääkseen tämän Peacemakeria vastaan ja värvätäkseen tämän takaisin A.R.G.U.S:n palvelukseen.
Kuten ounastelinkin, osottautuu A.R.G.U.S.-joukon kemia aivan hulvattomaksi. Economos, St. Wild, Judomaster ja agentti Fleury (Tim Meadows) aukovat päätään toisilleen jatkuvasti. Erityisesti sain iloa siitä miten Economos pääsi kerrankin niskan päälle väittelyssä. Hän onnistuu samaan aikaan vittuilemaan Judomasterille, mutta myös puolustamaan tätä St. Wildin rasismilta, jonka valjastaa sitten metsästäjää itseään vastaan. Myös Fleurya kohtaan Economos saa voittoja, vasikoidessaan oikeutetusti tämän seksismin joukkoa johtavalle Sasha Bordeaux’lle (Sol Rodriguez) ja sylkäistessään kunnon limaklöntin agentin naamaan. Lapsellista ehkä, mutta äärimmäisen tyydyttävää. Economosin selkäranka tuntuu selvästi kasvaneen aiempien kokemusten myötä.
Tuntuu myös että havaitsin hiukan potentiaalista seksuaalista jännitettä Economosin ja Bordeaux’n välillä. Bordeaux tuntuu selvästi aliarvioineen hakkerin ja vaikuttuu tämän itsetietoisuudesta ja yllättävästä itsevarmuudesta. Ehkä vaan projisoin itsekin huonon itsetunnon omaavana nörttinä, mutta myönnän hiukan haluavani näitä kahta yhteen. Pehmeä nörttimies ja kova agenttinainen ovat vain kontrastinsa vuoksi aina hellyyttävä pariskunta.
Economos pistetään tehtävän aikana liikkumaan yhdessä St. Wildin kanssa. Kulttuuriselle omimiselle kasvot antava St. Wild turhauttaa hakkeria suunnattomasti sekä rasistin karikatyyrina, että Eaglya metsästävänä mulkkuna. Kotka saattoi kaataa Fleuryn tiimin aiemmassa jaksossa, mutta teki sen vain reviiriään puolustaakseen ja on siksi kenen tahansa kohtuullisen ihmisen silmissä viaton. Tämän vuoksi on tyydyttävää nähdä Economos työntämässä St. Wild maahan tämän tähdätessä Eaglya kiväärillään.
Se että St. Wild putoaakin pää edelle kiveen onkin sitten samaan aikaan hauska, että synkkä sattuma. Economos ei ole mikään kokenut tappaja, eikä varmasti sitä yrittänytkään tässä tilanteessa. Varsinkaan kun lähettyvillä on niin paljon muita A.R.G.U.S:n agentteja. St. Wild kuitenkin selviää iskusta. Tämä on sinänsä sääli, sillä mielestäni olisi ollut hulvatonta, jos sarjan luoja James Gunn alkaisi tuoda hahmoa esittävän Michael Rookerin mukaan eri DCU-projekteihin eri hahmoina, vain tappaakseen tämän niissä jokaisessa. Näyttelijähän on tähän mennessä kuollut sekä The Suicide Squad -elokuvassa Savantina ja Creature Commandos -sarjassa natsina.
Gunnilla on kuitenkin vielä enemmän suunnitelmia St. Wildille. Ilmeisesti hän on jossain sanonut halunneensa tuoda Eaglylle oman arkkivihollisen sarjaan, kasvattaakseen linnun roolia. Tämä kuulostaa itselleni varsin hyvältä myös. Rooker tekee kuitenkin erinomaisen työn esittäessään absurdia metsästäjää, joka kuvittelee alkuperäisamerikkalaisten jumalien puhuvan itselleen ja maistavansa linnunpaskassa linnun ruokavalion. Rooker täyttää hahmon juuri oikeanlaisella itsetietoisuuden puutteella ja typeryydellä, millaisten kirjoittamisella James Gunn on aiemminkin loistanut. Näiden kahden pitkäaikainen yhteistyö tuottaa jälleen kerran aivan loistavaa viihdettä.
Jaksossa paljastetaan heti alussa miten Auggie vuosia sitten löysi poikiensa kanssa portin toiseen ulottuvuuteen. Tämä avaa saman tien valaisevalla tavalla sarjan taustatarinaa. Ensimmäisellä kaudella tavattu uusnatsi-Auggie tuntuikin liian juntilta osatakseen rakentaa futuristisen portin toiseen maailmaan. Dialogissa implikoidaan myös, ettei Peacemakerin supervoimaiset kypärätkään ole todellisuudessa Auggien tekemiä. Se että kyseessä on murhatulta muukalaiselta varastettua teknologiaa sopii kuin nyrkki silmään natseille, jotka eivät kykene minkäänlaiseen omaan luovuuteen tai yhteistyöhön muiden kanssa. Pisteenä iin päälle dialogi vielä korostaa sitä miten Auggie laittoi lapsensa tutkimaan portin avaavaa kvanttitaittokammiota, jottei itse joutuisi vaaraan. Katsoja voi olla entistäkin iloisempi, että tämä kuvottava natsi sai kuulan kalloonsa.
Portin avaava kvanttitaittokammio on myös hauska scifi-elementti sarjassa. Siirrettävä vempain, joka avaa portin toiseen ulottuvuuteen ja jonka ympärille pitää kuitenkin rakentaa konkreettinen ovi on sarjakuvamaista päättömyyttä, mikä sopii erinomaisesti supersankarien maailmaan. Erityisesti nautin siitä, miten kukaan hahmoista ei kommentoi sen absurdiutta, vaan he ovat kaikki jo tottuneet siihen, että he elävät absurdien elementtien täyttämässä maailmassa. Näin jää tilaa oikeasti mielenkiintoiselle dialogille ja oikeasti hauskoille vitseille.
Tarina johtaakin Chrisin avautumiseen toisesta ulottuvuudesta Adebayolle. On miellyttävää nähdä mies avoimesti puhumassa tilanteestaan ystävälleen. Se kuvastaa hyvin sitä miten pitkälle Chris on oikeasti edennyt emotionaalisesti. Hän ei enää sulje kaikeka sisälleen ja itke yksin kämpillään vaan voi nyt oikeasti jakaa vaikean tilanteensa. Lisäksi Adebayo hyvänä ystävänä myös pyrkii puhumaan tälle järkeä. On äärimmäisen tärkeää, että Chrisille teroitetaan, että toisen universumin Harcourt ei ole se sama ihminen, johon Chris on rakastunut. Yhteinen matka toiseen ulottuvuuteen Adebayon kanssa voisi myös tehdä Chrisille selväksi, että toinen maailma ei kenties olekaan niin ihana ja auvoinen kuin hän kuvittelee. Olen tässä vaiheessa meinaan täysin vakuuttunut teoriasta natsiuniversumista.
Rick Flag sr. ja Harcourt kohtaavat jaksossa. Kyseessä on varsin mielenkiintoisista kohtauksista, varsinkin kun viime jaksossa valotettiin lisää Harcourtin ja nuoremman Flagin välistä suhdetta. Myös vanhemmalla Flagilla ja Harcourtilla on selvästi lämpimät välit toisiinsa. Heidän dialogissaan tulee myös esiin hienosti se, miten he kumpikin ovat sotilaina jättäneet tarpeen tullen käskyjä noudattamatta, minkä vuoksi Flagilla on vaikeuksia ymmärtää miksi Harcourt antaa Peacemakerin päästä pälkähästä mitä tulee Flag juniorin tappamiseen. Nämä hahmot elävät selvästi hyvin moraalisesti monimutkaisessa ja kyseenalaisessa maailmassa, missä tunteet, käskyt ja käsitys oikeasta ja väärästä ovat jatkuvasti törmäyskurssilla.
Lopulta on hyvin mielenkiintoista, että Flag onnistuu samaan Harcourtin puolelleen, lupaamalla tälle pääsyn takaisin A.R.G.U.S:n kirjoille. Tätä ei voi kuitenkaan pitää muuna kuin kiristyksenä. Järjestön uutena johtajana Flag kuitenkin voisi varmasti perua edeltäjänsä, Amanda Wallerin, Harcourtille aiheuttaman porttikiellon tiedustelu- ja turvallisuuspalveluihin. Sen sijaan hän käyttää valtaansa saadakseen toverinsa kääntymään ystäväänsä vastaan. Tuleekin olemaan hyvin mielenkiintoista nähdä mitä Harcourt lopulta tekee. Varoittaako hän Chrisiä petoksesta vai myykö hän ystävänsä Flagille työpaikkansa puolesta? Monimutkainen suhde Flagiin tekee tapahtumista entistä arvaamattomia.
Peacemaker-sarjan toisen kauden neljäs jakso, Need I Say Door, on taas yksi erinomainen osa Chris Smithin tarinaa. Huumorin kukkii jälleen jaksossa erinomaisesti, samalla kun kiehtovat keskustelut vievät tarinaa eteenpäin ja syventävät hahmoja. Jakso ei ehkä yllä samoihin sfääreihin kuin jotkut kauden aiemmista episodeista, mutta aika sen parissa kuluu kuin siivillä viihdearvon ollessa todella korkealla. Himo päästä seuraavan jakson kimppuun on jälleen todella korkea.
Mitä sinä pidit tästä jaksosta? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti