Kuvakarju-arvostelu: Peacemaker – jakso 2x05 (Sisältää SPOILEREITA)


Peacemaker
2x05, Back to the Suture Kirjoittanut: James Gunn Ohjannut: Alethea Jones Peacemaker-hahmon loivat Pat Boyette ja Joe Gill

Luulin että olisin saanut otettua arvostelurästejäni kiinni tätä jaksoa varten, mutta ei. Kirjoitin tätäkin päivää ennen seuraavan Peacemaker-jakson julkaisua. En edes ehtinyt katsomaan toisen kauden viidettä jaksoa heti julkaisupäivänä muiden puuhien takia. Mutta samapa tuo. Aika vähän näitä arvosteluja tunnutaan seurattavan, eikä toisaalta koskaan ole liian myöhäistä puhua niin loistavasta teoksesta kuin James Gunnin Peacemakeristä.


Back to the Suture -nimeä kantava jakso näyttää miten Harcourtin (Jennifer Holland) ja Peacemakerin (John Cena) sujuu. Harcourt antoi ystävälleen varoituksen siitä, että kyse on ansasta, mutta tämä ryntää siitä huolimatta paikalle selvittääkseen voisiko kaksikon välille syntyä vielä romanttista suhdetta. Chrisin vastusteluista huolimatta selkkaus päätyy hänen pidätykseensä. A.R.G.U.S:n tukikohdassa hän tulee Rick Flag seniorin (Frank Grillo) pieksemäksi ja melkein tappamaksi. Harcourtin käskystä Economos (Steve Agee) onnistuu kuitenkin järjestämään Chrisin vapaaksi kirjaamalla tämän A.R.G.U.S:n järjestelmään pidätyksenä. Vapaaksi päästyään Peacemaker päättää jättää kotiulottuvuutensa ja matkata toiseen maailmaan pysyvästi. Ennen tätä Eagly (Dee Bradley Baker) joutuu kohtaamaan metsästäjä Red St. Wildin (Michael Rooker).


Jakson kylmäaloituksessa Gunn jälleen syventää haavoja, jotka Rick Flag nuoremman kuolema jätti jälkeensä. Näemme miten hänen hautajaisissaan vanhempi Rick Flag haki tukea Harcourtilta ja totesi jälleen tämän olleen poikansa ainoa ystävä, josta olisi halunnut muutakin kuin pelkkää platonista rakkautta. Harcourt myös vannoo, että nuoremman Rickin murhaaja tulisi maksamaan teoistaan. Tämä ei toki ole suoraa lupaus kostosta, mutta on vanhemman miehen toimesta helposti sellaiseksi tulkittavissa. Tämän jännitteen kun sitten tuo sarjan nykyhetkeen, voi katsoja jännittää millaista peliä Harcourt päätyykään pelaamaan.


Melkein yllätyinkin kuinka lojaalina Harcourt kuitenkin Chrisille pysyy. Hän selvästi implikoi etukäteen tapaamisen olevan A.R.G.U.S:n järjestämä ansa, pelastaa Chrisin kun Bordeaux (Sol Rodríguez) on tätä ampumassa ja vielä käskee Economosia järjestämään miehen vapaaksi tämän ollessa pidätettynä tukikohdassa. Harcourt ei ehkä ole täysin sinut tunteidensa kanssa mitä tulee tunteisiinsa ystävänsä tappajaa kohtaan, mutta hän ei myöskään ole valmis myymään sieluaan pelkän työpaikan toivossa. Nätisti punottu käsikirjoitus antaa Harcourtin solahtaa uskottavalla tavalla takaisin asemaansa A.R.G.U.S:ssa.


Rick Flag vanhempi ei todellakaan ole poikansa veroinen sotilas tai agentti. On tottakai ymmärrettävää, että hän kantaa kaunaa poikansa tappajaa kohtaan ja haluaa tämän kuolemaa, mutta on silti todella rankkaa nähdä hänet armottomasti pieksemässä vangittua Chris Smithiä. Erityisen inhottavaa, jopa ahdistavaa on kun hän päätyy poikansa tavoin Chrisin päälle kuristamaan tätä. Katsojana ei myöskään voi olla varma voittaako Chrisin itseinho menneisyydestään hänen itsesuojeluvaistonsa. Ainut syy miksi Flag lopulta Chrisin päästää menemään, on se että Economos onnistuu kirjaamaan Peacemakerin järjestelmään, eikä Flag näin ollen voisi piilottaa miehen kuolemaa maailmalta.


Flagin moraalinen rappio tulee entistäkin selvemmäksi, kun hän tapauksen jälkeen kohtaa Bordeaux’n toimistossaan. Hän punoo hetkessä uskottavan selityksen tavoilleen toimia tapauksessa, väittäen päästäneensä Chrisin tarkoituksella vapaaksi, jotta tämä voisi johdattaa agentin ulottuvuusportaalin luokse. Bordeaux kuitenkin näkee tämän läpi ja ilmaisee jakavansa verenhimon mitä tulee toverinsa kuoleman kostamista kohtaan. Kohtaus on varsin epämukava, sillä olin jo ehtinyt toivoa, että Bordeaux’lla olisi hiukan enemmän moraalista selkärankaa. Mutta toisaalta se varmaan ei sopisi Peacemakerin kylmään maailmaan.


Pisteenä iin päälle Bordeaux tuntuu vieläpä tapahtuman vuoksi kiimaiselta Flagia kohtaan, joka myös on herkkä ottamaan tarjouksen vastaan. Tiedämme jo aiemmasta Creature Commandos -sarjasta, ettei kenraalilla ole juurikaan itsehillintää mitä tulee seksiseikkailuihin nuorten naisten kanssa. Koko kohtaus saa näin niljakkaan vireen mukaan sarjaan. Näin jopa sarjan Instagram-tilin sanovan, että Flagista pitäisi kertoa henkilöstöhallinnolle. Onneksi jaksossa ei kuitenkaan nähdä että kaksikko päätyisi paneskelemaan. Josta olen kiitollinen Gunnille. Mieluummin edelleen näkisin Bordeaux’n yhdessä ilahduttavan Economosin kanssa, kuin itseään vanhan Flagin kanssa. Joskaan ei Economoskaan paljoa Flagia nuorempi ole ainakaan näyttelijöiden perusteella.


Chris Smith alias Peacemaker tekee jaksossa pelätyn päätöksen muuttaa pysyvästi toiseen ulottuvuuteen. On vaikea olla ymmärtämättä tätä halua. Toisessa maailmassa hänen veljensä ja isänsä eivät ole ainoastaan elossa, vaan myös rakastavat häntä ehdoitta. Siellä myös hänellä on mahdollisuus suhteeseen paikallisen Harcourtin kanssa. Ja vieläpä koko maailma ylistää häntä supersankarina. Kaikki näyttää siellä niin paljon paremmalta, kuin maailmassa jossa hänen perheensä kuoli hänen kädestään, Harcourt halveksuu häntä ja maailma pitää häntä parhaassakin tapauksessa väkivaltaisena vitsinä. Vahvakin ihminen olisi vaarassa antaa periksi tällaiselle houkutukselle, eikä Chris ole mikään henkisesti harjaantunut mies. 


Tottakai edelleen odotan, että toisella puolella tasku-ulottuvuutta odottaa Chrisiä ikävät yllätykset unelmamaailmansa todellisesta luonteesta. Edelleen olen aika varma siitä, että kyseessä on todellisuus, jossa natsit ja muut valkoisen ylivallan kannattajat ovat valloittaneet maailman. Chrisin reaktio tälläiseen tuskin tulee olemaan mikään erityisen positiivinen. Hän saattaa jopa harkita maailmaan jäämistä siitäkin huolimatta, sillä hänen kaipuu romanttista rakkautta ja biologista perhettään kohtaan on niin valtava voima.


Chrisiä seuraa kuitenkin toiseen ulottuvuuteen Judomaster (Nhut Le). Hän on toki Chrisin vihollinen, mutta periaatteessa ihan hyvistä syistä. Hän kuitenkin halusi periaatteessa sarjan ensimmäisellä kaudella pelastaa maailman, vaikkakin oli ostanut aivan käsittämättömän kyseenalaisen tavan sen tekemiseen. Teoriassa Judomaster ja Peacemaker kuitenkin voisivat vielä löytää yhteisen sävelen tavalla tai toisella. On hyvin sarjakuvamaistakin, että entisistä vihollisista tulee lopulta tovereita. 


Judomaster voi toisaalta myös tulla toimimaan dramaattisena tapana näyttää Chrisille mistä hänen unelmamaailmassaan on todellisuudessa kyse. Judomaster lyhyenä vietnamilaisena miehenä on kuitenkin kaukana maailmaa asuttavien natsien ihanteista. En ihmettelisi jos tämä tulisi saman tien kylmästi tapetuksi ja pilkatuksi Chrisin nenän edessä. Kaunoista huolimatta tämä saisi varmasti Chrisin tajuamaan tekemänsä virheen. Ja kun Judomasterin perässä seuraa Peacemakerin ystävät, mukaan lukien musta lesbo Adebayo (Danielle Brooks), lienee selvää, että Chris haluaa nämä äkkiä turvaan hengenvaarallisesta natsimaailmasta.


Kuolemista puheen ollen, Red St. Wild saa jaksossa surmansa. Hänen kamppailunsa Eaglya vastaan menee entistäkin absurdimpiin sfääreihin, kun hän luulee onnistuneensa tappamaan kotkavihollisensa. Paljastuu että tämä olikin toinen saman lajin edustaja ja Eagly on kuin onkin Redin pelkäämä kotkien johtaja. Tämä sivujuoni on hupsua huumoria täynnä, kiitos Redin ylisuuren kiväärin ja mahtipontisesti poseeraavan Eaglyn, jonka ympärille syttyy maaginen merkki jumaluudesta. Ja pisteenä iin päälle tämä usuttaa johtamansa muut kotkat nokkimaan Redin hengiltä. Kotkanmetsästäjä, joka tulee kotkien syömäksi on runollista oikeutta mitä voin arvostaa. En tiedä tuleeko tällä hassulla pikku sivujuonella olemaan paljoa merkitystä tulevaisuudessa, mutta nautin siitä suuresti kevennyksenä kaiken draaman ohessa.


Peacemaker-sarjan toisen kauden viides jakso, Back to the Suture, on taas yksi loistava sulka sarjan kullan hohtoiseen hattuun. Jälleen kerran on James Gunnin huumorin kukka kukkinut ja voimakas hahmojen rakennus loistossaan. Rakennettu maailma ja hahmokavalkadi on kiehtova ja mukaansatempaava alusta loppuun. Jään jälleen kerran odottamaan valtavalla innolla seuraavaa jaksoa.


Mitä sinä pidit tästä jaksosta? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Häjyt 2 (2025)

Kuvakarju-arvostelu: Kapina elämän puolesta (2025)

Kuvakarju-arvostelu: Possession (1981)