Kuvakarju-arvostelu: The Toxic Avenger (2023)
The Toxic Avenger on itselleni ollut aiemmin tuttu vain nimenä. Tiesin että kyseessä oli jonkinlainen sarja pienen budjetin “roskaelokuvia”, jollaiset eivät ole kovinkaan iso prioriteetti itselleni, vaikka toki pyrinkin katsomaan kaikenlaisia elokuvia. Mielenkiintoni toki kuitenkin heräsi kun aloin kuulla juttua elokuvasarjan henkiinherättämisestä uudelleenfilmatisoinnin voimin. Varsinkin kun netissä alettiin puhua siitä, miten elokuva ei millään onnistunut saamaan levittäjää. Sitä pidettiin pitkään liian omituisena tapauksena markkinoille tuotavaksi, kunnes vihdoin nyt vuonna 2025 Cineverse-niminen firma osti sen levitysoikeudet ja lähti jakamaan tätä mielenkiintoista teosta maailmalle.
Tarinassa paha lääkefirma BTH myy hyödyttömiä lääkkeitä usein itsensä aiheuttamiin tauteihin. BTH:n yhtenä siivoojista työskentelee Winston Gooze (Peter Dinklage) -niminen mies. Kuolleen kumppaninsa teinipojan yksinhuoltajaisäpuoli on vaikeuksissa niin taloudellisesti, kuin suhteessa poikapuoleensa. Kaiken päälle hän vieläpä saa tietää olevansa itsekin kuolemansairas. Hän yrittää hakea apua BTH:n johtajalta Bob Garbingerilta (Kevin Bacon), mutta päätyy vain pilkattavaksi. Vihainen ja epätoivoinen Winston murtautuu BTH:n tehtaaseen ryöstääkseen sen kassaholvin maksaakseen hänet parantavan operaation. Yöllä tehtaalla hän kuitenkin kohtaa paikkaa tutkivan pillinpuhaltajan. J. J. Dohertyn (Taylour Paige), jota jahtaa Garbingerin veljen Fritzin (Elijah Wood) komentamat Killer Nutz -bändin jäsenet. Sekaannus johtaa Winstonin ammutuksi tulemiseen. Tämän ruumis heitetään kuitenkin tehtaan viemäriin, jonka kemikaalit herättävät miehen uudelleen eloon epämuodostuneena, mutta häkellyttävän voimakkaana myrkyllisenä kostajana.
The Toxic Avenger ei ole hienovaraista nähnytkään, eikä sellainen läheskään aina arvostettavaa olekaan. Kun on jotain sanottavaa, se sanotaan ääneen ilman turhaa kainostelua. Elokuvan kuvaamassa maailmassa bisnekset ovat täysin moraalittomien ihmishirviöiden hallitsemia, tavallisia ihmisiä sorsivia loisia. Lääketeollisuus on erityisen korruptoitunut, eikä suuret rikkaat bisnekset pidä edes omien työntekijöidensä terveydestä huolta. Ohjaaja-kirjoittaja Macon Blairin esittelemä maailma on likainen ja kylmä, mutta loppujen lopuksi hyvinkin uskottava. Mitä rikkaampi ihminen on, sitä suurempi ongelma hän on yhteiskunnalle. Se pätee niin elokuvan kuvaamassa fiktiivisessä maailmassa, kuin todellisessa elämässäkin.
Tämä radikaalina pidetty ajatusmaailma antaa The Toxic Avengerille vilpitöntä energiaa, jolla puskea eteen päin. Blair on taiteilijana vihainen maailman epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, ja haluaa purkaa tämän lapsellisen väkivaltaviihteen voimin. Elokuvassa kaikki pahikset ovat kieroja karikatyyrejä, joiden mahdollisille kuolemille ja muille epäonnistumisille on helppo nauraa hyvällä omalla tunnolla. Kun elokuva pääsee kunnolla vauhtiin väkivallallaan on se absurdia veriefekteillä leikittelyä. Teoksen nimihahmo leikkaa syövyttävällä happoluudallaan vihollisensa palasiksi mitä huvittavimmin tavoin. Väkivalta elokuvassa on niin absurdia, että sitä on vaikea pitää edes ällöttävänä. Tästä esimerkkinä heti elokuvan alussa ammuttava mies, joka pitää tappaa varmaan kolme kertaa, ennen kuin tämä oikeasti siirtyy manan majoille.
Blairin elokuva on absurdi, mutta myös vilpitön. Tätä kuvastaa hienosti myös Peter Dinklagen esittämä Winston Gooze, alias Toxic Avenger. Mies kuvataan sääliä herättävänä, hyväsydämisenä yksinhuoltajana, joka ei ole edes poikansa biologinen isä. Ei sillä että biologisuus olisi merkittävä tekijä oikeassa perheessä, mutta tarina implikoi, että kyse ei kuitenkaan ole mistään maailman pisimmästä suhteesta ja näin ollen poika- ja isäpuolen suhde on täynnä jännitteitä. Winston yrittää parhaansa mukaan olla tukena holhokilleen, mutta itsekin traumasta kärsivänä se on varsin hankalaa. Näemme myös miten hän ei pysty tekemään mitään bisnesmiehen ahdistellessa hänen naapuriaan, saaden Winstonin näyttämään raukkamaiselta pelkurilta. Kissan hän kuitenkin pelastaa kirjaimellisesti, merkkinä katsojille siitä, että pohjimmiltaan kyse on hyvästä miehestä. Hän on vain muun maailman tavoin täynnä pelkoa.
Kuten kriitkot William Bibbiani ja Witney Seibold sanoivat omassa arvostelussaan, Dinklage tuo tähän elokuvaan sen materiaalia korottavaa arvokkuutta. Erinomaisen näyttelijän käsissä Winston tuntuu huomattavasti eläväisemmältä, kuin käsikirjoitus ja kuvattu maailma ehkä normaalisti sallisivat. Hän kuvaa hahmon tunteita niin todentuntuiselta voimalla, että hahmoon investoituu väkisinkin. Näin katsoja pystyy entistä helpommin nauttimaan tulevasta mäiskeestä, kun hänen ja elokuvan välille syntyy autenttinen side. Elokuvaa on kuitenkin aina kivempi seurata, kun oikeasti välittää sen hahmojen tulevaisuudesta, vaikka tarina muuten olisi kuinka alatyylinen.
Dinklagen lisäksi pitää mainita Luisa Guerreiro, joka on fyysisesti meikattu ja puettu Toxic Avengeriksi Winstonin muodonmuutoksen jälkeen. Hänen liikkeensä ja eleensä sulavat niin sujuvasti yhteen Dinklagen äänen kanssa, että katsojana en edes älynnyt ajatella, että kyseessä on eri näyttelijä meikin alla. Guerreiron fysiikka on toki voimakkaampaa, kuin realismiin pyrkivän Dinklagen, mutta kun hahmo on muutenkin muuttunut groteskin näköiseksi möröksi, tuntuu tämä uusi tapa liikkuakin ainoastaan luonnolliselta. Oleellista on kuitenkin se, että Guerreiron ja Dinklagen performanssit ovat selkeässä linjassa toisiinsa nähden, luoden vakaan ja johdonmukaisen immersion.
Jos elokuvaa pitäisi jostain moittia, ja tottakai pitää jos siihen syitä löytyy, niin sanoisin että se olisi voinut olla vielä nykyistä rujompi ja elokuvan alku olisi voinut olla hitusen napakammin tahditettu. The Toxic Avengerin kaltainen absurdi tarina toimisi mielestäni paremmin, jos joka ikinen kuva olisi jollain tapaa vinksahtanut ja joka ikinen miljöö missä hahmot kulkevat tavalla tai toisella täynnä likaa ja saastetta. En yksinkertaisesti kokenut kuvattua maailmaa tarpeeksi ällöttävänä. Toki hippunen realismia voi auttaa kiintymään maailmaan, mutta kun päähenkilönä on vihreä, epämuodostunut pieni perkele, joka rokkaa balettiasua ja syövyttävää luutaa aseenaan, sopisi ympäristönkin olla täynnä kaikenmaailman saasteita.
Elokuvan alku taas ottaa aikansa elokuvan maailman pohjustamisessa. Hahmot ja näiden tilanteet esitellään selkeästi mitä arvostan, mutta osa minusta mietti, olisiko elokuvan kuitenkin kannattanut rynnätä nopeammin niin sanottuun itse asiaan. Kyseessä ei ole suuri ongelma, sillä hahmot ovat hauskoja seurattavia ja näyttelijät ottavat työnsä tosissaan. Hitunen tahdin kiristystä tai muutama absurdimpi kohtaus elokuvan alussa olisi kuitenkin saanut teoksen lentämään vielä paremmin. Kenties vaikkapa Killer Nutz -bändin jäsenet olisivat voineet olla vielä groteskimpia tappaessaan erään journalistin elokuvan alussa? Tai ehkä Elijah Woodin hauskasti esittämä Igoreiden ja Batman Returnsin Pingviinin inspiroiva Fritz olisi voinut olla vielä absurdimpi ja likaisempi designiltaan? Enemmän oksentelua ja piereskelyä vaikkapa.
The Toxic Avenger on häikäilemätöntä hupia vilpittömästä paikasta. Siinä on mainiota eliittiä kritisoivaa punk-henkeä, joka kannustaa pistämään systeemin palasiksi yksi miljardööri kerrallaan. Väkivalta on hulvatonta seurattavaa koko teoksen ajan ja nimihahmon meikeissä ollaan onnistuttu täydellisesti. Elokuvan näyttelijät tekevät mainiota työtä, erityisesti heitä johtavan Peter Dinklagen antaessa elokuvalle koko teosta nostattavaa vilpittömyyttä. Kyseessä on hauska raina, joka varmasti viihdyttää niitä, joita ei hillittömät verikekkerit pelota.
Mitä mieltä sinä olet tästä elokuvasta? Entä oletko nähnyt aiempia Toxic Avenger -elokuvia? Kerro mietteesi kommenttiosiossa! Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!
Kommentit
Lähetä kommentti