Kuvakarju-arvostelu: Listers: A Glimpse Into Extreme Birdwatching (2025)

Listers: A Glimpse Into Extreme Birdwatching
2025 Ohjannut: Owen Reiser

Jos jostain voin kanavassani olla erityisen ylpeä, niin siitä että puhun paljon elokuvista, jotka muut ovat jättäneet huomiotta. Osittain tästä kiitos kuuluu ihan vain sille tosiasialle, että Tampereelle tuodaan paljon pienempiä elokuvia pressinäytöksiin, isojen pysyessä lähinnä Helsingissä. Kun luin Critically Acclaimed Networkin uutiskirjeestä lintuharrastuksesta kertovasta dokumentista, mielenkiintoni heräsi hyvin nopeasti, kiitos kriitikko William Bibbianin ylistävien sanojen. Kun hän ja hänen toverinsa Witney Seibold vielä arvostelivat elokuvan podcastissaan, paloin halusta nähdä elokuvan. Näppärästi YouTubesta löytyvä Listers: A Glimpse Into Extreme Birdwatching osottautuikin kehujen arvoiseksi dokumentiksi, joka demonstroi hienosti elokuvien voimaa tehdä mistä tahansa aiheesta kiinnostavaa.

Elokuvan tarina kertoo siitä miten ohjaaja Owen Reiserin veli Quentin Reiser eräänä päivänä pilvessä ollessaan alkoi kelata lintujen ympärillä pyörivää kulttuuria. Veljekset saivat tietää “Suuren vuoden” konseptista, jossa lintuharrastajat pyrkivät vuoden aikana bongaamaan mahdollisimman monta eri lajia määrätyllä alueella. Hetken mielijohteesta Reiserit päättivät omistaa seuraavan vuotensa omalle Suurelle vuodelleen. Alueeksi he valitisivat manner-Yhdysvaltojen 48 osavaltiota. Automatkailun konkareina he matkaavat ympäri maata milloin minkäkin linnun perässä, olivat ne sitten harvinaisia tai yleisiä. Samalla he tapaavat muita lintuharrastajia ja oppivat lisää sitä ympäröivästä kulttuurista.

Listers: A Glimpse Into Extreme Birdwatching on niin indie kuin indie-elokuva voikaan olla. Teoksen tuotantobudjettia en tiedä, mutta ainakin se näyttää lähinnä siltä, että kyse on parin ihmisen tuotantotiimistä ja heidän mukanaan roudaamista kameroista. Elokuvan kuvaus muistuttaa pääasiassa videokameralla tehtyjä kotivideoita. Paljon epätarkkaa käsivarakuvausta ilman sen kummempia sommitelmia. Tunnelma elokuvassa on voimakkaasti käsintehty, mikä saa entisestään arvostamaan ohjaaja-tuottaja-leikkaaja Owen Reiserin panostusta teokseensa.

Elokuvan hinta ei tietenkään koskaan ole tae laadusta tai sen puutteesta. Kotitekoisuus on osa Listersin charmia, eikä Reiser selvästikään ole täysi untuvikko mitä tulee elokuvaamiseen. IMDb:n mukaan hän on ollut kuvaajana monissa luontodokumenteissa ja tietää selvästi mitä tekee. Karua videokuvaa vastaamaan on ujutettu Reiserin hienompia otoksia linnuista veljesten matkalta. Näissä lintujen värit ja liikkeet pääsevät oikeuksiinsa todella upealla tavalla. Harkitusti hidastetut otokset linnuista toimivat kuin liikkuvina valokuvina, jotka saavat katsojan nopeasti rakastumaan eläinkunnan siivekkäisiin veitikoihin. Kun mukaan vielä heitetään humoristiset ja selkeät grafiikat mitä elokuvalle on annettu, saadaan aikaan visuaalisesti häikäisevän hyvä dokumentti. Tuntuu hurjalta, että näin tämän samalla viikolla kuin Gaucho Gauchon, joka oli myös valtavan kaunis visuaalisesti, mutta aivan erit tavalla kuin Listers. Nämä teokset saavat arvostamaan dokumenttielokuvaa entistä korkeammalle.

Osa Listersin salaisuutta on myös Reiserin veljesten huumorintaju. Lähtökohta siitä, että elokuvan idea syntyi pilvessä kertoo saman tien miten rennoista kavereista onkaan kyse. He eivät elokuvansa aikana pelkää osoittaa omia virheitään tai vitsailla omasta kyvyttömyydestään. Samoin asioiden mennessä liian vakavaksi Owen Reiser antaa leikkauksellaan kuvastoon säväyksen huumoria. Parhaimmillaan haastateltavia esittelevät tekstitkin saattavat olla ratkiriemukkaita vitsejä, jotka antavat säväyksen omalaatuista persoonaa kokonaisuudelle.

Näin ollen Listers on myös avoin ja itsetietoinen asemastaan dokumenttielokuvana. Owen Reiser toimii itse kertojan äänenä ja haastattelee veljensä lisäksi kaikenlaisia lintuharrastukseen liittyviä ihmisiä. Toisin kuin vaikkapa edellä mainitussa Gaucho Gauchossa, elokuvantekijät eivät pyri häivyttämään dokumentaarisuuttaan, vaan kutsuvat katsojat avoimeen dialogiin kanssaan ja kertovat suoraa ajatuksiaan. Niin ikään he antavat haastattelemiensa ihmisten jakaa omat perspektiivinsä lintuharrastamisesta. Joskin Reiser ei myöskään pelkää katkaista keskustelua, jos aihe alkoi pitkästyttämään häntä. Tämä antaa elokuvalle entistä enemmän rehellisyytta mitä tulee dokumenttielokuvan subjektiivisuuteen.

Haastateltavat ihmiset ovat elokuvassa pääasiassa muita lintuharrastajia. On mielenkiintoista nähdä miten paljon erilaista väkeä linnut ovat ympärilleen keränneet. Löytyy nollabudjetilla pyöräilevää australialaista reissaajaa, sekä yhdessä harrastavaa pariskuntaa, kuin myös himouskovaista nuorukaista. Erityisen mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että lintuharrastus on erittäin suosittu aktiviteetti amissien joukossa.

Ihmisten kautta myös tulee esille lintuharrastuksen yllättävä kilpailullisuus. Internetin ja sovellusten avulla ihmiset pystyvät jakamaan bongauksiaan ympäri maailman ja vertailemaan ennätyksiään. Listaamista voi harrastaa monin eri tavoin ja eri alueisiin rajaamalla. Jotkut bongaavat maakuntien mukaan yrittäen nähdä mahdollisimman monta lajia yhdessä paikassa, toiset taas keskittyvät näkemään ylipäätänsä mahdollisimman kirjavan joukon eri lintuja. Intohimoisimman bongarit matkustavat päiväkausia halki maailman vain nähdäkseen vilauksen tietystä linnusta.

Listers onnistuu hienosti kuvaamaan tämän hyviä ja huonoja puolia. Toisaalta on innostavaa nähdä ihmiset intohimoisesti seuraamassa lintuja. Harrastuksena se kannustaa matkaamaan ja liikkumaan luonnossa. Samaan aikaan kuitenkin kilpailullisuus vie helposti harrastuksen alkuperäisen pointin mukanaan. Listat muuttuvat monilla itse lintuja oleellisemmiksi. Linnun arvo elävänä olentona katoaa ja siitä tulee vain nimi listalla, jonka merkitseminen nähdyksi antaa egoboostin. Puhumattakaan siitä, että matkaaminen ympäri maailmaa lintujen perässä on pahimmillaan todella saastuttavaa ja näin ollen kääntyy harrastuksen olemassaoloa vastaan. Lintuja on vaikea harrastaa mikäli ne kuolevat kaikki sukupuuttoon saasteiden ja ilmastokriisin vuoksi.

Elokuvan ydinsanoma onkin lopulta se, että ihmisten olisi hyvä käydä enemmän ulkona koskemassa ruohikkoa. Parhaimmillaan lintujen ääreen voi pysähtyä hetkeksi ihailemaan upeaa monimuotoista maailmaa jossa elämme. Hetken kauneus on myös oleellinen osa elokuvausta itseään. Narratiivi ja juoni auttavat katsojia pääsemään yhdestä hetkestä toiseen, mutta hetket ja kohtaukset ovat niitä asioita jotka katsojat vievät usein mukanaan. Tottakai ne saattavat olla arvottomia ilman kontekstia. Kyse on tässäkin asiassa tasapainosta. Listers ymmärtää veljesten matkaa kuvatessaan pysähtyä välillä ihailemaan matkalla tavattuja lintuja, sekä nauttimaan muiden ihmisten ajatuksista.

Listers: A Glimpse Into Extreme Birdwatching on loistava dokumentti luonnon ja elokuvataiteen ystäville. Sen kotitekoisuus antaa teokselle ihastuttavaa charmia ja omalaatuisen persoonan. Kuvaus on todella viehättävää ja luontoa kunnioittavaa. Dokumentti yhdistää upealla tavalla subjektiivisen perspektiivin päähenkilöiden matkasta suureen määrään lintuharrastukseen liittyvää informaatiota. Kyseessä on hauska ja opettavainen muistutus siitä, miten elokuva voi tehdä mistä tahansa asiasta kiehtovaa.

Mitä mieltä sinä olet tästä elokuvasta? Kerro mietteesi kommenttiosiossa! Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!

Katso elokuva: https://youtu.be/zl-wAqplQAo?si=ZE14CnsZ_iZ6Dg7w