Kuvakarju-arvostelu: Peacemaker – jakso 2x06 (sisältää SPOILEREITA)

Peacemaker 2x06, Ignorance is Chris Ohjannut ja kirjoittanut: James Gunn Peacemaker-hahmon loivat Pat Boyette ja Joe Gill

Oli perjantai ja näin ollen uuden Peacemaker-jakson aika. Mitäpä sitä turhia sen enempää pohjustamaan. Tuttuun tapaan katsoin jakson heti kun ennätin ja jälleen kerran pidin siitä valtavasti. Usean muun tavoin olin oikeassa muuten.

Jaksossa Harcourt (Jennifer Holland), Adebayo (Danielle Brooks), Vigilante (Freddie Stroma) ja Economos (Steve Agee) matkaavat toiseen ulottuvuuteen. Siellä he päätyvät saman tien hajalleen, kun Harcourt kohtaa Keithin (David Denman), joka vie hänet paikallisen A.R.G.U.S:n tukikohtaan, ja Vigilante lähtee etsimään omaa varianttiaan. Adebayo ja Economos jäävät Smithien kartanolle. Chris (John Cena) on nauttinut elämästään täydelliseltä vaikuttavassa maailmassa, kun huomaa A.R.G.U.S:iin saapuvan Harcourtin. Hän päättää vihdoin puhua tunteistaan tämän kanssa. Samaan aikaan alkuperäisessä universumissa epätoivoisesti Peacemakeria jahtaava Rick Flag sr. (Frank Grillo) päättää hakea apua vankilassa viruvalta superrikolliselta. 

Aloitetaan heti jakson lopun paljastuksesta. Toinen ulottuvuus johon Chris Smith on niin rakastunut, on kuin onkin maailma jossa valkoinen ylivalta on voittanut Yhdysvallat itselleen. Tähän on pieniä viittauksia pitkin jaksoa, kuten vaikkapa se, että Vigilanten isä ei muka ole homoseksuaali tässä ulottuvuudessa, eikä paikallinen Harcourt koskaan käytä housuja. Näiden vapaus ilmaista itseään ja sulloutuminen ahtaisiin sukupuolirooleihin on varsin kuvaava esimerkki fasistisen yhteiskunnan ihanteista. Ennen kaikkea monien katsojien havainto siitä, että missään ei näy rodullistettuja ihmisiä on valtava hälytysmerkki.

Jakson ohjannut ja kirjoittanut James Gunn ei pidättele ollenkaan, vaan paljastaa lopussa, että tämän maailman Yhdysvaltojen lipun tähdet on korvattu natsien hakaristillä. Kun Keith näkee kadulla vapaasti talsivat Adebayon alkaa hän kiljua “mustan” päässeen pakoon, yllyttäen koko naapuruston naisen perään. Kyseessä on siis todella kylmästä maailmasta, jossa ilmeisesti pidetään vähemmistöjä vankina, todennäköisesti keskitysleireillä, ja valkoista ylivaltaa edustavia murhaajia pidetään sankareita. Vaikka olinkin monien tapaan aikoja sitten arvannut tämän olevan totuus kuvatusta vaihtoehtoulottuvuudesta, onnistuu se silti järkyttämään. Niin häikäilemätöntä ja häpeämätöntä on kuvatun maailman rasismi. 

Kauheinta kuvauksesta tekee se, että se ei ole ollenkaan niin kaukana todellisuudesta kuin me haluaisimme. Ympäri maailman hallitsijat lietsovat vihaa ihmisten välille, samalla kun itse porsastelevat miljoonillaan. Peacemaker tulisi nähdä hälyyttävänä varoituksena siitä, minne maailma on menossa. Erityisesti Yhdysvallat ovat aivan fasismin partaalla nykyisen johtajansa alla, eikä Suomenkaan sinimustahallitus ole kaukana Trumpin tai Putinin kaltaisten hirviöiden ihanteista.

Sosiaalisessa mediassa näin myös hyvää keskustelua siitä, miksi Chris ei itse huomannut ihailemansa maailman ongelmia. Siellä huomautettiin erittäin viisaasti, että vaikka tämä asuu äärimmäisen monimuotoisessa valtiossa on hän julman natsi-isän kasvattama. Chris ei todennäköisesti juurikaan kotonaan nähnyt rodullistettuja ihmisiä, hän tuskin sai nauttia näiden taiteesta ja joutui luultavasti salaamaan kaikki mahdolliset ystävyytensä rodullistettuihin ihmisiin. Vaikka hän yrittääkin parhaansa mukaan päästä eroon isänsä opettamista ennakkoluuloista, ei sisäistettyä rasismia noin vain paeta. Niinpä valkoisessa maailmassa hän ei älynnyt kyseenalaistaa sen omituisuutta, sillä hänet kasvatettiin näkemään sellainen normaalina. Tämän takia myös monimuotoinen edustus mediassa on äärimmäisen tärkeää, sillä se auttaa ihmisiä näkemään maailman sellaisena kuin se oikeasti on. Kokonaan valkoisen Amerikan pitäisi herättää hälytyskellot saman tien, kuten se Harcourtille tekee jaksossa.

Harcourtista puheen ollen, Jennifer Holland on aivan häikäisevä tässä jaksossa. Ei hän koskaan ole sarjassa mainiota huonompaa työtä tehnytkään, mutta nyt James Gunn päästää vaimonsa performanssin toden teolla valloilleen. Saamme todistaa todella voimakasta ja syvältä kumpuavaa näyttelyä kohtauksessa, jossa Harcourt viimein myöntää katastrofaalisen luonteensa Chrisille. Hollandin tunteiden kuvaus on raakaa ja katsojan sisintä kaapivaa taidetta. Tapa jolla hän tulkitsee dialogia kyyneltensä läpi on aivan häikäisevää. Kaupan päälle hänen kohtauspartnerinsa John Cena vastaa tähän performanssiin aivan yhtä vilpittömällä performanssilla, luoden yhden sarjan voimakkaimmista kohtauksista.

Keskustelu pääsee koko Peacemaker-sarjan ytimeen. Kyse ei ole vain väkivaltaisista antisankareista yrittämässä pelastaa maailmaa, vaan ennen kaikkea sarja kertoo viallisista ihmisistä, jotka yrittävät hyväksyä itsensä ja löytää samaistuttavia tovereita. Gunnin kirjoitus tuo hienosti tämän esiin, kun Harcourt purkaa väkivaltaista ja herkästi syttyvää luonnettaan. Chrisin rakkaus Harcourtia kohtaan tämän vioista huolimatta tai kenties osin niiden vuoksi tulee niin ikään hienosti esiin. Hän on selvästi havainnut, että tämä nainen on paljon enemmän hänen kaltaisensa kuin kukaan muu suostuu myöntämään. Ja on varsin sydäntäsärkevää, kun Chris kertoo tajunneensa tappaneensa Rick Flag nuoremmassa Harcourtin ystävän lisäksi tämän mahdollisen kumppanin. Kohtaus on annos täydellistä draamaa.

Vaikeiden tunteiden parissa painii tottakai myös vanhempi Rick Flag. Raivosta ja epätoivosta kihisten kostonhimo vie hänet yhä vain synkempään paikkaan. Nyt kun Peacemaker ja tämän toverit ovat päässeet häneltä pakoon, hän tarttuu todella epäilyttävään oljenkorteen. Jakson valtava yllätys vie hänet vankilaan, jossa hän tapaa vastikään Superman-elokuvassa nähdyn superrikollisen, Lex Luthorin (Nicholas Hoult).

Elokuvassa Luthorin tarve saada Superman hengiltä, ajoi hänet järjestämään sodan kahden valtion välille, sekä repimään maan kirjaimellisesti halki Metropoliksen suurkaupungin alta. Flag itse oli tarinan aikana enemmän Supermanin puolella ja mukana pidättämässä Luthoria. Kertoo siis todellisesta sydämen korruptiosta, että hän nyt kääntyy miehen puoleen saadakseen Peacemakerin kiinni. Luthor itsekin pitää Chris Smithiä mitättömänä klovnipukuisena pikkurikollisena, joka ei normaalisti olisi hänen huomionsa arvoinen.

Tekosyynä Flag käyttää Chrisin omistamaa portaalia toiseen ulottuvuuteen, jonka jäljittäminen on myös mahdollista Luthorilta saatavan teknologian avulla. Vastineeksi hän kuitenkin lupaa Luthorille siirron mukavampaan vankilaan ja mahdollisuuden tulevaisuudessa sovittaa rikoksensa. Tämä jälkimmäinen on varmasti vihjaus tulevasta James Gunnin Man of Tomorrow -elokuvasta, jossa Superman ja Lex Luthor tulevat kuulemma tekemään yhteistyötä suurempaa uhkaa vastaan. Peacemakerin tarinan kannalta kyseessä on kuitenkin ennen kaikkea Flagista myymässä periaatteidensa mukana osan sielustaan paholaiselle oman kostonhimonsa tyydyttääkseen. Vaikea kuvitella että tämä päättyisi hyvin hänenkään osalta.

Mainitsen myös, että Luthorin rooliin palaava Nicholas Hoult on kohtauksessaan aivan täydellinen. Hoult on mestarillinen näyttelijä ja jatkaa Supermanissa aloittamaansa työtä jouhevasti Peacemakerin karussa maailmassa. Tapa jolla hän saman tien ottaa kiinni kohtauksesta, vieden kaiken huomion vastanäyttelijältään Frank Grillolta on päätä huimaavaa. Tapa jolla hän lausuu jokaisen vuorosanansa maailmaa halveksuvalla itsevarmuudella on aivan erinomaista, varsinkin kun Peacemakerin puitteet antavat hänelle mahdollisuuden Superman-elokuvaa ronskimman dialogin tulkintaan. Puhe yläpunkan peppuseksistä tulee hänen suustaan yhtä luontevasti kuin monologi kateuden puhtaudestakin.

Kaiken surun keskellä Gunn tottakai muistaa myös antaa huumorin kukkia. Erityisesti Freddie Stroman performanssi Vigilantena jaksaa jälleen ilahduttaa. Hän tuo niin absurdia, raikasta iloisuutta hahmonsa psykopaattiseen luonteeseen, että siitä ei voi olla nauttimatta. Samaan aikaan niin lapsellinen perverssi saa taas uusia kulmia esiin itsestään, kun katsojat viedään tapaamaan hahmon äitiä. Tämä on varsin mukava, mutta turhan avoin vanhempi, jolle Vigilante kiukuttelee kuin teinipoika. Ja kun Vigilante siirtyy toiseen ulottuvuuteen on hänen obsessio variantistaan niin ikään aivan hulvatonta. Hänellä on niin kummallinen ja kiero tapa katsoa maailmaa, että jokainen pieni asia hänessä tuntuu kiehtovalta.

Vigilante tottakai päätyy löytämään varianttinsa, joka johtaa niin ikään suureen hupiin. Hahmot huomaavat olevansa kuta kuinkin identtisiä, mitä tulee outoihin mieltymyksiin ja kieroon oikeuden tajuun. Humoristinen kohtaus saa kuitenkin ikävän vivahteen lopussa, kun selviää, että toisen maailman Vigilante ei olekaan Peacemakerin paras ystävä. Sen sijaan hän on tämän arkkivihollinen ja Sons of Liberty -terroristijärjestön jäsen. Tottakai tämä tekee hänestä nimenomaan hyvän tyypin, sillä kyseisen maailman Peacemaker oli natsi. Vähän vain pelkään, että meidän Vigilantemme ei ehkä anna varianttinsa kertoa tätä todellisuutta, ennen kuin murhaa tämän. Tai sitten nämä kaksi liittoutuvat, kun meidän Vigilantemme kertoo variantilleen auttaneensa omaa Peacemakeriaan hävittämään natsi-Peacemakerin ruumiin. Hupia on varmasti kuitenkin lisää edessäpäin.

Jakson lopussa on tilanne päällä kun Chris ja Harcourt jäävät kiinni toisen maailman Harcourtille, Economos tulee Chrisin natsifaijan pysäyttämäksi ja Adebayoa jahtaa lauma valkoisen ylivallan kannattajia. Tulee olemaan varsin mielenkiintoista nähdä miten kukin tilanteestaan selviää. Jos nyt jotain spekulaatiota haluan heittää niin voisin kuvitella, että Chris ja Harcourt tulevat paikallisen Rick Flag nuoremman pelastamiksi, Economos Judomasterin vapauttamaksi ja Vigilantet ryntäävät lahtaamaan Adebayon jahtaajat. Nämä luultavasti tarjoaisivat mielenkiintoisimmat askeleet eteenpäin kullekin hahmolle. Yhtä kaikki, jään jälleen odottamaan valtavalla innolla seuraavaa jaksoa ja sitä miten ihmeessä kaikki tämä tulee päättymään.

Peacemaker-sarjan toisen kauden kuudes jakso, Ignorance is Chris, on mahdottoman viihdyttävä seikkailu, jossa erityisesti Jennifer Holland pääsee loistamaan tähän mennessä parhaalla performanssillaan. Dialogi on jälleen loistavaa ja tarina etenee yhä vain kiinnostavampiin paikkoihin. Jakso onnistuu järkyttämään siitä huolimatta, että tietyt aspektit olivatkin odotettavissa. Yllätys-cameo toimi jaksossa täydellisesti.

Mitä sinä pidit tästä jaksosta? Kerro mietteesi kommenttiosiossa. Myös kaikenlainen muu kommentointi on enemmän kuin tervetullutta! Ilahdun myös jos jaat arvosteluani eteenpäin. YouTubessa voit myös tukea kanavaani painamalla peukkua, tilaa-nappia ja kelloa. Somesta löydyn nimellä okuvakarju. Yhteistyöpyyntöjä ja palautetta voi myös lähettää osoitteeseen ossi.kuvakarju@gmail.com. Kuvakarju-kanava on osa leffamedia.fi -yhteisöä. Lisäksi teen Leffahullu-Niken ja Jenna-Jeejeen kanssa Marvel Podcast Suomea. Vapaus Palestiinalle ja kiitokset kaikesta hyvästä!