Kuvakarju-arvostelu: Batman: Ensimmäinen vuosi (Batman: Year One, Batman #404-407)
Laukaus. Helmet putoavat kadulle. Pieni poika itkee kahden ruumiin vieressä. Lepakkomiehen syntytarina on toistettu taiteessa niin usein, että se alkoi jo naurattaa. Uusimmissa elokuvissakin on viisaasti ymmärretty jättää Batmanin alkuperä kertaamatta. Yleisöt ovat kyllästyneet siihen. Ja silti, Herran vuonna 2026, on Storyhouse Egmont päättänyt julkaista uudelleen “Bättiksen” synnyn kertaavan Ensimmäinen vuosi -tarinan.
Alunperin vuonna 1987 julkaistussa tarinassa kirjoittaja Frank Miller täydentää ja kertaa Bob Kanen ja Bill Fingerin alkuperäistä syntytarinaa. Sama oli tehty menestykkäästi myös Teräsmiehen kanssa, tarinassa joka viime vuonna myös julkaistiin uusiksi Suomessa, nimellä Alkuperä. Batman: Ensimmäinen vuosi -sarjakuvaa on vuosikymmenien ajan ylistetty yhtenä parhaimmista Lepakkomies-tarinoista. Sen vuoksi voin henkilökohtaisesti sanoa olevani kiitollinen siitä, että Egmont päätti kirjan julkaista uusiksi ja antaa minulle oman kopion arvostelua varten.
Tietämäänsä ei voi unohtaa, mutta perspektiiviään voi korjata. Ei ole alkuperäisen sarjakuvan vika, että modernille lukijalle tarina on tullut tutuksi muuta kautta. On tärkeää että lukija tulee teosta vastaan ja muistaa, että Ensimmäinen vuosi oli julkaisuhetkenään jotain ennennäkemätöntä. Yhtymäkohdat myöhemmin julkaistuihin adaptaatioihin tulee katsoa avoimin mielin palana fiktiivisen hahmon ja tarinankerronnan historiaa. Tätä kautta teos avautuu mitä ilahduttavimmalla tavalla. Lukiessa huomaa jatkuvasti miten selvästi esimerkiksi Christopher Nolan ja Matt Reeves ovat lainanneet Ensimmäisen vuoden tunnelmaa ja tarinaa Batman-elokuviinsa. Tunsin pääseväni askeleen syvemmälle tämän valtavan suositun ja rakastetun hahmon historiaan, mihin olin itse aika vähän aiemmin tutustunut.
Ensimmäisen vuoden tarina seuraa rinnakkain Lepakkomiehenä aloittelevaa miljardööri Bruce Waynea, sekä juuri Gothamin kaupunkiin muuttanutta poliisikomisario James Gordonia. Kaupungin lainvalvojat ovat täysin korruptoituneita. Rikollisen ja poliisin välinen rako on aikoja sitten haihtunut kuin tuhka tuuleen. Vanhempansa lapsena ryöstössä menettänyt Bruce yrittää parantaa kaupungin pieksemällä rikollisia öisin, Gordon taas yrittää muuttaa systeemiä sisältäpäin poliisin roolissa.. Millerin käsikirjoitus ei juurikaan anna kummallekaan hahmolle armoa. Erityisesti Gordon saa selkäänsä niin työssään kuin vapaa-ajallaankin.
Suurin osa tarinasta kerrotaan Gordonin perspektiivistä. Elokuvista hänet tuntevalle kyseessä on mielenkiintoinen katsaus hahmon varhaisempaan vaiheeseen. Miller antaa hahmolle sopivaa epätäydellisyyttä tekemällä tästä nuoren naispuolisen kollegansa perään kuolaavan hyypiön, joka salaa vihaa itseään saatuaan vaimonsa raskaaksi. Lukija kohtaa katkeran ja tupakankatkuisen sisäisen monologin hämmentävänä yllätyksenä, jopa katkerana pettymyksenä. Eikö tämän hahmon pitänyt olla se satujen hyvä poliisi, joka korjaa järjestelmän? Ensimmäisessä vuodessa hän on kuitenkin vain ihminen.
Bruce Wayne sen sijaan näyttäytyy mystisempänä, omissa oloissaan viihtyvänä hahmona. Hän vielä pohtii kuinka parhaiten käydä Gothamin rikollisia vastaan. Kirjassa todistetaan hänen ensimmäisiä öisiä partioitaan, joissa hän auttaa ihmisiä, mutta on myös jatkuvasti vaarassa kuolla tai aiheuttaa kuolemia. Brucen sisäinen monologi eroaa selkeästi Gordonin omasta. Hänen ajatuksensa ovat päämäärätietoisempia ja keskittyneempiä. Tekstissä on ripaus myyttisyyttä, joka pitää Lepakkomiehen hiukan etäällä myös lukijasta, vaikka tämä onkin hahmoja enemmän Brucen ajatuksista perillä. Parhaimmillaan lukija unohtaa itsekin hetkeksi kaiken mitä Batmanista tietää.
Alunperin neljässä sarjakuvalehdessä kerrottu Ensimmäinen vuosi etenee reipasta vauhtia. Tarinaa tahdittaa päivämäärät, jotka kertovat ajan kulusta, ryhmittäen neljä numeroa pienempiin episodeihin. Tekniikka antaa mainion kuvan tapahtumarikkaasta vuodesta, joka toimi alkusysäyksenä koko kaupungin pikkuhiljaa mullistavalle tarinalle.
Piirtäjä David Mazzucchelli on liekeissä koko Ensimmäisen vuoden ajan. Gotham näyttää realistiselta amerikkalaiselta suurkaupungilta. Pimeät kujat ja kaduilla laahustavat ihmiset tuovat mieleen pelokkaat kuvaukset 70-luvun New Yorkista. Piirrosjälki kielii ahtaudesta, nurkan takana vaanivasta vaarasta ja pahoinvoivan kansan löyhkästä
Mazzucchellin piirtämät ihmiset ovat teräviä, sopivan piirrosmaisia hahmoja. Hallitut yksityiskohdat antavat kullekin voimakkaan auran, oli kyse sitten Gordonin jykevistä, oikeutta puolustavista viiksistä tai poliisipäällikkö Loebin korruption rypistämästä kallosta. Selina Kylen lyhyet hiukset puhuvat käytännöllisyydestä ja itsevarmuudesta. Batmanin valtava siluetti taas on lupaus seuraamuksista pahantekijöille.
Toiminta ja sommittelut ovat myös mainioita. Kuvissa on tarpeen vaatiessa iskevyyttä ja vauhtia, mutta myös hiljaisemmat hetket kahvipöydän ääressä pitävät immersiota yllä määrätietoisuudellaan. Eri kuvakoot pelaavat hienosti yhteen mahdollisimman mukaansatempaavan tarinan kerronnan puolesta.
Kuvituksen kruunaa Richmond Lewsin voimakas väritys. Väripalettien valinnat takavaat jokaiselle kohtaukselle parhaan mahdollisen tunnelman. Yön varjot ja kellertävät värit kertovat vaarasta ja jännityksestä. Neonkylttien purppuranpunainen hehku luo tunnelman syntien kaupungista, jossa varakas saa mitä ikinä kehtaakaan pyytää, tavallisten ihmisten jäädessä nuolemaan näppejään. Palavan talon oranssi antaa loukussa olevalle Lepakkomiehelle kiireen ja painostuksen tunteen. Ja vaaleansinertävä kaiho antaa lukijalle hetken paussin jolloin kerätä itsensä kasaan jatkoa varten.
Marvel Podcast Suomen puolella olemme Egmontin Marvel-julkaisuja arvostellessamme kaipailleet ekstrojen perään. Aterian jälkeen tulee aina himo pienelle herkulle. Batman: Ensimmäinen vuosi -kirjan sivumäärästä kolmasosa on omistettu lisämateriaalille. Vain nelinumeroisen päätarinan jälkeen tämä onkin varsin ilahduttavaa.
Ekstrat koostuvat pääasiassa David Mazzucchellin luonnoksista ja promokuvista. Nämä ovat ravitsevaa silmäkarkkia ja kiehtova vilkaisu sarjakuvien tuotantoon. Esimerkkinä tästä on suuri määrä Ensimmäisen vuoden eri painoksiin tehtyjä kansia, joita Mazzucchelli kirjan takasivuilla esittelee.
Mukana on myös Frank Millerin alkuperäisiä käsikirjoituksia ja näiden pohjalta tehdyt lyijykynäpiirrokset. Omien sarjakuvien tekemisestä kiinnostuneille tällaiset ovat varmasti suuria aarteita. Sarjakuvien käsikirjoittamista kun ei juuri missään opeteta
Lisäksi ekstroista löytyy hauska, informatiivinen faktakortti Gordonista. Se ja käsikirjoitukset ovat englanninkielisiä. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, kun kyseessä on kuitenkin enemmän dokumentaatio sarjakuvien maailmasta, kuin varsinaisesti uuden lukijan silmille tarkoitetusta teoksesta. Mutta osa minusta miettii, olisiko nämä kuitenkin ollut reilumpi kääntää esteettömyyden lisäämiseksi?
Batman: Ensimmäinen vuosi on loistava lähtöpiste supersankarisarjakuviin tutustuvalle ihmiselle, mutta mielenkiintoinen pala Lepakkomiehen historiaa myös konkareille. Se sytytti minussa halun lukea lisää hahmon seikkailuja.
Kommentit
Lähetä kommentti