Kuvakarju-arvostelu: Kontinental ´25 (2025)
Kontinental ‘25 2026 Ohjannut ja kirjoittanut: Radu Jude
Elokuva alkaa simppelillä otoksella miehestä metsässä. Kuvaaja Marius Pandurun kamera ottaa aikansa tämän hahmon kuvaukseen. Hitaat, paikallaan seisovat laajakuvat näyttävät miten mies kompuroi tyhjiä pulloja metsästäessään. Välissä välähtää dinosaurus. Mies pysähtyy juomaan viinaa. Hän jatkaa kävelyään koko päivän. Välillä hän pysähtyy ihmisten luona kysyäkseen töitä tai näiden puuttuessa pientä lainaa. Hän vannoo maksavansa takaisin. Päivän päätteeksi hän menee kämppänään käyttämäänsä kellariin.
Naturalistisella huomaamattomuudella Gabriel Spahiun esittämä laitapuolen kulkija, Ion, ei ole Kontinental ‘25:n päähenkilö. Tarinan päähenkilö on ulosottoviranomainen Orsolya. Hänen tehtävänsä on häätää Ion pois tämän vaatimattomasta asunnosta. Miehen vastaus tähän on hirttäytyä vaijerilla patteriin. Seuraa puolitoista tuntia Orsolyaa rypemässä itsesäälissä ja syyllisyyden tunteissa.
Ohjaaja-kirjoittaja Radu Jude ei pahemmin tunne sääliä elokuvansa protagonistia kohtaan. Päinvastoin hänellä tuntuu tapahtumia näyttäessään olevan koko ivallinen virne vääntämässä naamaansa. Kylmä tyyli laittaa kamera vain paikalleen ja antaa näyttelijöiden rauhassa tulkita dialogia vain korostaa tilanteen absurdiutta. Ei kukaan väitä etteikö Orolyan kokemus olisi traumaattinen, mutta elokuvallaan Jude näyttää miten huonoa omatuntoa poteva etuoikeutettu ihminen tekee helposti itsestään uhrin tilanteessa, jossa on rikkonut toista vastaan. Kun Orsolya neljännen kerran kuvailee yksityiskohtaisesti Ionin kuolemaa alkaa se katsomossakin tuntua huvittavalta.
Judella on paljon mielessään elokuvassaan. Orsolyan keskustellessa ihmisten kanssa tilanteestaan, nousee hienosti esiin hyvinvoivien ihmisten passiivisuus vääryyden edessä. Kaikki tietävät miten väärin on, että maa on täynnä kodittomia, mutta kukaan ei ole valmis toimimaan. Hahmot sanovat lahjoittavansa kymmeniä euroja hyväntekeväisyyteen, mutta kyse on vain kapitalistisesta, epätoivoisesta yrityksestä ostaa omatuntonsa puhtaaksi.
Orsolyan ystävä kertoo tälle miten hänen pihallaan asuu koditon mies. Koko naapurusto tietää miehen tilanteen. Hän kertoo olleensa jatkuvasti huolissaan miehen terveydestä talvella ja hirveästä hajusta, mitä varaston nurkkaa vessanaan käyttävästä miehestä erittyy. Hetkeksikään Orsolyalle tai tämän ystävälle ei tullut mieleen, että ehkä ystävä olisi itse voinut päästää miehen käymään luonaan suihkussa. Kenties tarjota tälle syötävää. Kenties hän olisi voinut naapureidensa kanssa tulla yhteen ja vuoroin ottaa vastuuta kodittoman miehen auttamisesta. Antamalla keskusteluiden rullata Jude kuvastaa vaikuttavasti nykyihmisen kuvottavaa passiivisuutta. Kaikki näkevät ongelman, mutta kukaan ei tee mitään. Elokuva The Zone of Interest oli oikeassa. Me kaikki elämme keskitysleirin vieressä.
Orsolyan roolin tekevä Eszter Tompa uppoutuu rooliin täydellä antaumuksella. Hän tasapainottelee todella vaikuttavasti itsetietoisuuden rajalla. Tompa tietää Orsolyan olevan elokuvan pilkan kohde antamatta hahmolleen vihiä asiasta. Hän valittaa ja uhriutuu erinomaisesti. Valkoisen liberaalin naisen tietoisuus moraalisesta ylivoimastaan pursuaa sulavasti Tompan kyynelten takaa valkokankaalle.
Kun omatuntoa ei pysty ostamaan, eikä luopuminen Kreikan-lomasta perheensä kanssakaan tunnu tarpeeksi isolta rangaistukselta, vaipuu Orsolya entisestään epätoivoon. Mikäpä sopisikaan tähän hetkeen paremmin kuin kohtaaminen nuoren miehen kanssa, jota Orsolya aikanaan opetti yliopistossa. Tämä nuori työskentelee ruokalähettinä ja tykkää siteerata filosofeja. Hänellä on mukana kymmeniä anekdootteja zen buddhalaisista munkeista. Orsolya ja nuori mies jakavat viinanhajuisen, pseudoälykkyyden täyttämän yön, joka päätyy heidän omaan adaptaatioonsa luontodokumentista. Kaoottinen rappiokäyttäytyminen on helpompaa kuin oikeasti elämänsä korjaaminen.
Kontinental ‘25:n takana on paljon historiaa. Tapahtumat sijoittuvat Romanian Transilvaniaan, jonka Romania aikanaan valloitti Unkarilta. Orsolya on itse unkarilaista alkuperää. Kun lehdessä kerrotaan hänen ajaneen romanialaisen miehen itsemurhaan, ruokkii se internetissä vihamielisyyttä kansojen välille. Ruokalähetti pitää selässään reppua, jossa mainitsee olevansa romanialainen, sillä paikalliset suhtautuvat epäilevästi ulkomaalaisiin kuskeihin. Nationalismin tekopyhyys lävistää Transilvanian.
Enemmän Romanian, Unkarin ja Transilvanian historiaa ja kulttuuria tuntevalle Radu Juden teos paljastaa varmasti vielä enemmän tekijänsä ajatusmaailmasta. Itse näen vain samat asiat, mitä näen muuallakin Euroopassa. Ihmiset keskittyvät toistensa nälvimiseen, samalla, kun valtaapitävät painavat saapastaan kansan kurkulle kovempaa ja kovempaa. Ksenofobiasta ja rasismista hyötyvät eniten eliitti niin Romaniassa, Yhdysvalloissa kuin Suomessakin.
Maa on täynnä asuntoja. Uusia ja vanhoja, isoja ja pieniä, kalliita ja edullisia. Sama maa on täynnä asunnottomia ihmisiä. He vaeltavat kaduilla kysellen pienten avustusten ja töiden perään. Ahkeruuden puutteesta ei ole kyse. Kukaan ei vain halua auttaa heitä. On paljon helpompi katsoa vierestä ja päivitellä sitä miten jonkun pitäisi tehdä jotain. Juridisestihan mitään väärää ei ole tapahtunut, joten parempi painua rantalomalle unohtamaan arjen huolet.
Kommentit
Lähetä kommentti