Kuvakarju-arvostelu: Pillion (2025)
“En tee sitä tykättäväksi sinulle”, Ray (Alexander Skarsgård) sanoo submissiivisen miesystävänsä äidille, kun tämä kritisoi miehen tapaa kohdella kumppaniaan. Tämä kuvaa erinomaisesti ohjaaja-kirjoittaja Harry Lightonin elokuvaa Pillion. Lightonia ei kiinnosta pätkääkään sitä miten tavanomaiset heteroseksuaalit hänen elokuvaansa suhtautuvat. Teos kuvaa konstailematta kahden miehen välistä, intensiivistä 24/7 jatkuvaa BDSM-suhdetta. Elokuva sukeltaa tähän maailmaan saman tien ja näyttää saman tien ovea niille, jotka eivät tällaista materiaalia kestä. Muille avautuu todella mielenkiintoinen katsaus oman intohimon löytämiseen ja rakkauden monimuotoisuuteen.
Edes suostumuksen suhteen Lighton ei ole kiinnostunut tekemään katsojan oloa erityisen mukavaksi. Kun elokuvan päähenkilö, Colin, kohtaa komean moottoripyöräilijän alkaa tämä saman tien komennella nuorta miestä. Aluksi on hyvin hämmentävää nähdä miten suoraviivaisesti Ray vain komentaa Colinin antamaan itselleen suuseksiä nurkan takana ja miten innoissaan Colin treffien jälkeen palaa kotiin. Lightonin kuvaus ja Colinia esittävän Harry Mellingin performanssi ovat kuitenkin niin suoraviivaisen selkeitä, että katsoja tajuaa nopeasti introvertin ja ujon Colinin olevan aivan innoissaan uudesta kohtaamisestaan.
Lighton ei käytä aikaa BDSM-suhteiden sääntöjen selvittämiseen. Keskustelua turvasanoista tai muista suojista ei käydä oikeastaan ollenkaan. Ainoastaan pienen vinkkaukset tekevät selväksi, että Ray tietää mitä tekee, eikä aio pakottaa Colinia mihinkään mitä tämä ei halua. Lightonin maailmassa miesten välisen suhteen turvallisuus on itsestäänselvyys, eikä kellään ulkopuolisella ole sen kommentointiin asiaa, kuten aluksi mainitsemani kohtaaminen implikoi. Ja tätä itsevarmuutta en pysty kuin ihailemaan.
Colinin sukeltaessa yhä vain syvemmälle uuteen elämäänsä, kääntyy Pillion kuitenkin salakavalasti yleiseksi kuvaukseksi siitä miltä tuntuu kun löytää jotain uutta ja ihanaa. Vaikka BDSM-maailma olisi täysin tuntematon on kuvattu uutuudenviehätys ja intohimo kaikille tuttuja tunteita. Lighton kuvaa ihastuttavalla raikkaudella ja rakkaudella sitä tunnetta kun ihminen alkaa löytää itseään. Lattialla nukkuminen, saappaiden nuoleminen ja anaalitapit saavat Colinin kukoistamaan. Hänelle Rayn palveleminen ja tämän mukana kulkeminen on onnen täyttymys.
Hahmoina Colin ja Ray ovat vaikuttavat vastapäät. Colin on epävarma, introvertti, vanhempiensa luona asuva parkkipirkka. Ray taas on itsevarma oman tiensä kulkija, mystinen mies jolla ei tunnu olevan elämää BDSM-maailman ulkopuolella. Hän ei kerro Colinille edes todellista ammattiaan. Colin tuntuu ihmiseltä jonka jokainen meistä on joskus tavannut, Ray taas siltä unelmien kumppanilta, joka ilmestyy nurkan takaa mullistamaan koko maailman.
Alexander Skarsgårdin vakaassa otteessa näytelty Ray onkin ehkä Colinille enemmän fantastinen portti uuteen maailmaan, kuin itse päätepysäkki. Mikään suhde ei ole täydellinen ja vaikka Colinille Ray ehkä tuntuu ainoalta mahdollisuudelta unelmien kumppaniin, ei edes alistumista rakastavan miehen tule aivan kaikkeen suostua. Rayn kautta Colin tutustuu myös muihin moottoripyöräilyä ja BDSM:ää yhdistävän yhteisön jäseniin. Yhteisössä hän näkee että hänen ja Rayn äärimmäinen, hetkeksikään katkeamaton roolileikki ei ole ainoa tapa toteuttaa näitä fantasioita. Toiset domit saattavat jopa suudella subejaan suulle tai kertoa näille rakastavansa näitä. Jotkut jopa pitävät vapaapäiviä, joina pariskunta käyttäytyy kuin vaniljasta nauttivat ihmiset.
Harry Lighton ymmärtää että seksuaalisissa fantasioissa ja roolileikeissä ei todellakaan ole kyse mistään joko-tai-asenteesta. Myös fantasiat ja BDSM ovat kirjo siinä missä seksuaaliset ja sukupuoliset suuntauksetkin. Colininkin kuuluu löytää oma tapansa elää alistettuna itselleen sopivassa parisuhteessa. Hänellä saa olla omat periaatteensa ja rajansa. Uuteen harrastukseen tutustuessa voi olla luontaista mukautua kaikkeen vastaantulevaan ja ottaa kaikki sellaisena miltä se ensisilmäykseltä vaikuttaa. Itseään ei kuitenkaan tule unohtaa ja harrastukset, kuten elämäntavatkin tulee mukauttaa itselleen parhaiten sopivaksi onnen löytämiseksi. Myös pelkääjän penkillä matkaavalla on oikeus päättää oma suuntansa.
Kommentit
Lähetä kommentti