Kuvakarju-arvostelu: The Secret Agent (O Agente Secreto, 2025)
Eipä siitä ole kauaa kun sosiaalisessa mediassa sanoin, etten halua katsoa mitään elokuvaa vain sen takia, että se on Oscar-ehdokas. Mutta herättäähän tuo suuri tapahtuma väkisinkin uteliaisuuden. Varsinkin mitä tulee Yhdysvaltojen ulkopuolelta tuleviin elokuviin, jotka onnistuvat kahmimaan ehdokkuuksia parhaan kansainvälisen elokuvan -kategorian ulkopuolelta. Kleber Mendonça Filhon teos,The Secret Agent, ylpeilee mm. parhaan elokuvan ja miespääosan ehdokkuuksilla.
Tämä on jo toinen vuosi peräkkäin, kun brasilialainen, Brasilian diktatuurin aikoihin sijoittuva elokuva kerää Yhdysvaltojen elokuva-akatemian palkintogaalan ehdokkuuksia. Hienoa on se, että nämä erinomaiset teokset saavat näin maailmanlaajuista huomiota. Ikävää on se, että syy miksi nämä elokuvat herättävät ihmisten kiinnostuksen, on se että ne ovat hälyyttävän ajankohtaisia. Erityisesti Yhdysvallat ajautuvat päivä päivältä kaoottisempaan tilaan heidän nykyisen presidenttinsä vuoksi. Eikä Euroopassakaan mene merkittävästi paremmin.
The Secret Agent, jonka olisi voinut suomentaa vaikka salaiseksi agentiksi, kertoo Wagner Mouran esittämästä Armando Solimõsista. Aliaksella Marcelo Alves esiintyvä leski matkustaa Recifen kaupunkiin, jossa hänen poikansa asuu tämän isovanhempien kanssa. Heti alkuun ohjaaja-kirjoittaja Mendonça näyttää katsojille miten omituisessa maailmassa Armando elää. Tämä näet pysähtyy huoltoasemalle, jonka pihalla mätänee ruumis kaikessa rauhassa. Paikan pitäjä vain toteaa, että ruumis on varkaan jonka hän kollegansa kanssa pysäytti. Recifen poliisi on liian kiireinen karnevaalin takia tullakseen selvittämään tapausta.
Eikä siinä. Selityshän on ihan ymmärrettävä. Mutta sitten kun paikalle saapuu pari poliisia, eivät he olekaan siellä ruumiin takia. He vain sattuivat partiollaan näkemään Armandon auton ja päättivät pysäyttää tämän. Häikäilemättömästi he yrittävät onkia lahjuksia mieheltä ja jatkavat sitten matkaansa. Kyseessä on erinomainen prologi alkavalle tarinalla, jonka avulla katsoja ymmärtää saman tien katsovansa maailmaa jossa korruptio on arkipäivää, eikä vallanpitäjiä kiinnosta oikeiden ihmisten ongelmat ollenkaan.
Kleber Mendonça Filhon tyyli The Secret Agentissa on varsin arvostettava. Hän onnistuu luomaan samaan aikaan maanläheiseltä tuntuvaa draamaa, että absurdia, kieliposkessa kuvattua jännitystä. Itseasiassa jopa yllätyin, kun tajusin että kyseessä on kokonaan fiktiivinen tarina, joka vain sijoittuu todelliseen ajankohtaan Brasilian historiassa. Mendonça onnistuu niin hyvin ajankuvaan kuuluvan vainoharhaisuuden kuvaamisessa. Elokuvan kehyksenä toimivat pätkät nykyajasta myös syventävät elokuvan realistista tunnelmaa.
Samaan aikaan Mendonça ei myöskään pelkää leikitellä katsojien odotuksilla ja kertomuksen mielikuvituksellisuudella. Elokuvassa poliisit tutkivat hain syömän ihmisen tapausta samaan aikaan kun päähenkilön poika unelmoi Tappajahain näkemisestä. Toisin kuin Tappajahaissa, The Secret Agentissa virkavaltaa lähinnä huolettaa se, että ihmiset saisivat tietää hain suusta löytyneen jalan kuuluvan poliisin hävittämälle opiskelijalle. Tämä sivujuoni lähtee todella villiin suuntaan elokuvan loppupuolella, jota en missään nimessä halua paljastaa. Sanon vain, että sen avulla kuvataan myös sitä miten lehdistö joutuu valtion sensuurin alla heittämään kaikenlaista kuperkeikkaa.
Armandoa jahtaamaan palkataan tarinassa pari palkkatappajaa. Tämä tottakai on itsessään aika absurdi ajatus, mutta immersiivinen elokuva saa senkin tuntumaan uskottavalta. Kenties koska murhaajien asiakkaana toimii rikas mulkku, jonka ego otti osumaa Armandon vuoksi. Katsojat ovat oppineet jo aikoja sitten rikkaiden pikkumaisuuden ja heikkoluonteisuuden, eikä siksi tulisi yllätyksenä jos joku oman elämänsä Elon Musk yrittäisikin palkata tappajia itseään loukanneen taviksen kimppuun. Palkatut tappajat itsessäänkin on elokuvassa kuvattu hyvin omituisen suhteen omaavana parivaljakkona, joista ei aina ota selvää, kuinka tosissaan heidät tulisi ottaa.
Trillerinä The Secret Agent kulkee täysin omanlaista reittiään. Siinä ei ole paljoakaan takaa-ajoja tai hirvittäviä läheltä-piti-tilanteita. Painotus on diktatuurin luomasta omituisessa maailmasta ja siitä miten tavan ihmiset yrittävät vain selvitä arjestaan sen alaisuudessa. Mendonçaa tuntuu kiinnostavan enemmän brasilialainen mielenmaisema 70-luvulla ja sen perintö nykypäivälle. Tämän vuoksi elokuva voi tuntua pettymykseltä perinteistä tarinaa väärän syytöksen alla pakenevasta miehestä odottavalle katsojalle. Avoimesti materiaalin kohtaavalle kyseessä on kuitenkin todella kiehtova tapaus.
Wagner Moura onnistuu erinomaisesti Armandon hahmon kuvauksessa. Hänellä on todella omanlaisensa ruutukarisma, joka vie mennessään ilman suurempaa kikkailua. Vähän on enemmän Armandon kuvaamisessa. Moura maalaa Medonçan käsikirjoituksen pohjalta nokkelan ja rakastavan miehen, jolla on kuitenkin myös omat ongelmansa. Pidättyväinen performanssi myös auttaa katsojien odotusten muovaamisessa. Elokuvan salaiseen agenttiin viittaava nimi saa katsojan pohtimaan seuraako hän jonkinlaista kapinallista tai Brasilian omaa James Bondia. Totuuden paljastuminen kertoo paljon elämästä fasistisessa maassa.
Elokuvassa on havaittavissa kiimainen alavire. Kun Armando tapaa uuden naapurinsa pakolaisille tarkoitetussa asuntolassa, hän päätyy todella nopeasti sänkyyn tämän kanssa. Armandon appi myös utelee pettikö Armando koskaan puolisoaan tämän ollessa elossa. Erityisen voimakas on kuitenkin öinen puisto täynnä homopareja paneskelemassa pimeyden turvin. Seksuaalinen vapaus tuntuu samallalailla haluavan päästä valloilleen kuin ihmisen muukin tarve vapaudelle. Mendonça käyttää tätä elementtiä nokkelasti kuvaamaan diktatuurin aiheuttamaa tukahdutettua ilmapiiriä. Ihmiset haluaisivat vain repiä vaatteet toistensa päältä ja pistää ranttaliksi ketään satuttamatta.
The Secret Agent on yksi edesmenneen näytteljän Udo Kierin viimeisiä töitä. Hän esittää Hans-nimistä saksalaista maahanmuuttajaa. Hän esiintyy vain yhdessä kohtauksessa, mutta tekee todella vaikuttavan roolisuorituksen. Kier kantaa hahmonsa vuosikymmeniä kestänyttä tuskaa ja katkeruutta todella vakaasti, pitäen hienosti aisoissa hahmon sisällä riehuvaa myrskyä.
Paikallinen poliisi saapuu pilkkaamaan Hansia, olettaen tämän olevan sotaoikeudelta karannut natsi. Todellisuudessa Hans on kuitenkin holokaustista selvinnyt juutalainen. Kohtaus on todella kiehtova. Se kuvaa vaikuttavasti sitä miten sokeita korruptoituneet poliisit ovat toiminalleen. Poliisipäällikkö Euclides, jonka roolissa Robério Diógenes uppoaa upeasti moraalisen rappion limaisuuteen, aukoo päätään Hansille koko kohtauksen ajan. Euclides kuvittelee lyövänsä ylöspäin maailman hirveimpiin rikollisiin kuuluvaa miestä, mutta todellisuudessa vain jatkaa natsien hirmutekoja. The Secret Agent kuvaa vakuuttavasti sitä miten poliisin pää on niin syvällä fasistien perseessä, etteivät he itse edes tajua milloin ovat itse osa ongelmaa. Korruption peittämässä usvassa on helppo nukkua yönsä hyvin.
Kommentit
Lähetä kommentti